Kohti Gilin paratiisia

Gili-saaret: Trawangan, Meno ja Air ovat kolmen paratiisisaaren rykelmää, jotka sijaitsevat Balin ja Lombokin välissä. Matkustaminen näille saarille onnistuu parin tunnin laivakyydillä Balilta ja alle puolessa tunnissa Lombokilta. Kaikilla saarilla on omat tunnuspiirteensä ja ne vetävät erilaista porukkaa puoleensa.
Trawangan on saarista suurin ja kehittynein ja sitä kuvaillaan niin sanotuksi bilesaareksi, joka kuulostaa pahemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Gili Air on rauhallinen ja sopii hyvin pariskunnille sekä häämatkalaisille. Gili Meno on saarista hiljaisin ja täältä löydät todennäköisemmin sen oman aution paratiisirannan.

Tarkoitus oli käydä kaikilla saarilla, mutta jostain syystä Trawanganille tuli vain jumahdettua viikoksi. Elämä täällä(kin) saarella on hyvin rentoa ja yksinkertaista. Päivät meni pitkälti riippumatossa loikoillen välillä syömässä ja uimassa käyden.

Saari on todella pieni ja sen ympäri voi kävellä parissa tunnissa. Saarella ei ole asfalttiteitä eikä autoja tai skoottereita. Kulkeminen ympäriinsä tapahtuu siis kävellen tai pyörän selässä. Taksin virkaa saarella hoitaa hevoskärryt, cidomo. Saaren tutkiskelu onnistuu parhaiten vuokraamalla maastopyörän parilla eurolla. Tie on suurimmaksi osaksi pyöräilykuntoinen ainoastaan saaren länsipuolella on pari kohtaa, jossa pyörää oli pakko taluttaa.

Miksi valita Gili Trawanangan näistä kolmesta saaresta ja kenelle se sopii? Monipuolisuus on se juttu, mikä tänne veti eniten puoleensa. Kehittynein infrastruktuuri tarjoaa hyvät palvelut, mutta onnistuu samalla säilyttämään silti autenttisen saarifiiliksen.Joogan harrastajille on tarjolla päivittäin tai kurssin muodossa aktiviteettiä. Rannalle riittää mukaan vain mukavat vaatteet ja vesipullo. Tämä tuo tänne nuorien reppureissaajien lisäksi myös paljon myös lapsiperheitä.
Päivittäin kuuden jälkeen illalla sataman lähettyvillä on ”yötori”, jossa saa hyvää ja halpaa ruokaa. Vaihtoehtoja on paljon ja pääosin buffet –tyylillä mennään. Jos makeanhimo iskee ruuan jälkeen, löytyy torilta erilaisia kotitekoisia kakkuja ja keksejä. Saaren ruuat ovat hyvänlaatuisia ja maukkaita.

Bungalow 300 000 IDR/yö

Bungalow 300 000 IDR/yö

Päiväaktiviteetiksi ympäristö tarjoaa hyvät puitteet snorklaukselle. Ympäri saarta löytyy rannan läheisyydestä useampia koralliriuttoja, jotka ovat helposti saavutettavissa. Lajikirjo on hyvä ja täällä tuli myös nähtyä ensimmäinen kilpikonna.
Sukellusta on myös tarjolla laajalti sekä kurssit ja laitevuokrat ovat edullisia. Suomenkielellä sukelluskoulua ei löydy, mutta ruotsiksi ja englanniksi toki löytyy. Sukelluskouluja on vierivieressä ja valinnan varaa on.
Sataman läheisyydestä löytyy ruotsalainen sukelluskoulu, jonka yhteydessä on ravintola, jossa kävimme kotikeittiötä ikävöidessä syömässä lihapullia ja perunamuusia ja jopa puolukkahilloa löytyy!

Trawanganilta löytyy Gili-saarten paras surffauspaikka, joka oli myös oma suosikki aalto koko Indonesiassa. Paikka sijaitsee saaren kaakkoiskulmassa ja sen edustalta löytyy muutamia välineitä vuokraavia kauppoja. Aalto on pitkä ja säännöllinen, suuntaa aina oikealle ja murtuu aina samassa kohdassa. Aallolle on matkaa rannasta noin 50 metriä ja kokomatkalla pinnan alla lymyää koralliriuttaa syvimmillä noin puolessatoista metrissä. Tämä tekee paikasta huomattavasti vaarallisemman kuin tyypilliset rantabreikit, joten ei ehkä paras paikka aloittaa surffausta. Ilman korallikenkiä ei kannata edes yrittää!

Vaikka saarella ei ole lainkaan poliiseja, ei meno ylly älyttömyyksiin. Saari on varsin rauhallinen kuin huopatossutehdas verrattuna viinanhuuruiseen Balin yöelämään tai Thaimaan Koh Phi Phi dubstep bailaajiin. Baarit sijaitsevat sataman läheisyydessä päätien varressa, ja jos melu ahdistaa, voi majoitusta etsiä sisämaasta tai saaren toiselta puolen, jossa on erittäin hiljaista.

Kaikilla kolmella saarella on yhteinen pieni klinikka Gili Trawangassa, jonne kannattaa kääntyä vähäisen sairauden tai tapaturman tullessa. Vakavassa tilanteessa kannattaa lähteä Lombokille tai suoraan Balille. Saarelta löytyy yksi pieni apteekki, josta saa välttämättömät tarvikkeet.

Vierailumme aikana saarelle alettiin pikkuhiljaa valamaan teitä sora/hiekkatien tilalle, jotka lähitulevaisuudessa saattavat kattaa koko saarta kiertävän tien. Moottoriajoneuvoja täällä tuskin tullaan näkemään tästä huolimatta. Toivon ainakin niin, koska se veisi saarelta tiettyä charmia ja rikkoisi hiljaisuuden tunteen.

 

– Jani –

Bangkokista Kata beachin surffisirkukseen.

Uuvuttavalta kuullostava 12 tunnin bussimatka sujui yllättävänkin kevyesti. Jalkatilaa oli tarpeeksi, bussin ilmastointi oli ihme kyllä plussan puolella, eikä kuskikaan yrittänyt kellottaa uutta ennätystä kyseiselle etapille. Tosin olimme puolituntia myöhässä, mutta se nyt on aivan ymmärrettävää tämän mittaiselle matkalle.

Phuket towniin päästyämme oli tarkoitus mennä vain lepäämään matkan päätteeksi. Tapasimme kuitenkin majatalon alakerran baarissa kolme brittiä. He olivat opettamassa englantia täällä paikallisille lapsille ja nuorille. Ilta venyikin aamun pikkutunneille saakka uusien ystäviemme seurassa. Lyhyeksi jääneen yön jälkeen, oli aika suunnata kohti rantoja.

Phuket on tunnettu paitsi upeista rannoista, mutta myös villistä yöelämästä. Patong on rannoista tunnetuin ja samalla myös kehittynein. Haittapuolena on varsinkin sesonkiaikana turistien määrä sekä päällekäyvät kauppiaat. Phuketissa valikoimaa löytyy onneksi joka lähtöön. Miksi siis valita Kata beach?

Kata beach tarjoaa varsinkin näin sadekauden aikaan otolliset mahdollisuudet surffaukseen. Ranta sopii hyvin myös kaltaisilleni ajoittelijoille. Aallot murtuvat rannan läheisyydessä, löytyy hiekkapohja, ei kiviä tai koralleja eikä aallot kasva liian suuriksi. Tuulisella säällä aaltojen korkeus oli 1,5-2 metrin välissä muuten vain noin metrin korkuisia. Huhu kertoi, että parhaillaan aallot ovat yli 4 metrisiä. Aaltojen säännöllisyys voisi tosin olla parempi. Varsinkin tyynellä kelillä sitä oikeaa aaltoa sai välillä odottaa tuskastuttavan kauan.

Surffauksen ohella parasta antia oli kierrellä skootterin selässä ympäri saarta. Viikon aikana tulikin ajeltua päämäärättömästi yli 300km. Vuokrauksen hinta oli 200 bahtia / päivä, mutta pidemmäksi ajaksi vuokraamalla hinnasta voi aina tinkiä. Bensiini kustantaa noin kolmekymmentä bahtia per litra. Varsinaisia nähtävyyksiä ei saarelta oikein löydy rantoja lukuun ottamatta. Yksi jos pitäisi mainita niin, korkean kukkulan päällä sijaitseva suuri Buddha patsas on näkemisen arvoinen ja kaiken lisäksi vielä ilmainen. Saaren eteläkärjestä löytyy hieno niemimaa promthep cape.

Tekemistä Phuketista löytyy sitäkin enemmän. Voi esimerkiksi: surffata, sukeltaa, snorklata, riippuvarjoilla, ajaa vesijetillä, osallistua viidakkosafarille, harrastaa muay thaita, pelata golffia. Lisäksi löytyy mikroautorata sekä ampumarata. Näihin harrastuksiin ja aktiviteetteihin kannattaa sitten varata rahaa, koska aivan ilmaisia ne eivät kuitenkaan ole.

Jos saavut tänne syys – lokakuun vaihteessa niin silloin järjestettävä viikon kestävä kasvissyöjä festivaali on todella ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen juhla. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Varoitan jo valmiiksi, että kuvat voivat olla aika raakoja.

Phuket tuntuu olevan reppureissaaja piireissä melkeinpä kirosana. Itselle tulikin positiivisena yllätyksenä, ettei paikka ainakaan näin sadekauden aikana ole ammuttu täyteen turisteja. Paikka oli ennakko-odotuksiini nähden hyvinkin rauhallinen ja siksi sitä voikin hyvin mielin suositella matkakohteeksi. Huippu sesongin aikaan mielipiteeni saattaisi olla toinen.

Yksi asia mikä pisti erityisesti silmään oli venäjän-kielen määrä täällä. Lähes joka ravintolassa oli ruokalistat englanniksi sekä venäjäksi. Käytännössä kolmas virallinen kieli täällä. Venäläis-turisteja oli myös varmaan joka kolmas vastaantulija. Tämä johtuu kuulemma todella halvoista pakettimatkoista, mitä heille myydään tukkukaupalla vuosittain. Tämä invaasio tuo mieleeni Goan ilmapiirin. Samanlainen uudisrakentaminen ollut siellä jo pitkään käynnissä.

No nyt on ne ensimmäiset aallot korkattu. Tämä tulikin hyvänä harjoituksena ennen siirtymistä Indonesian väljemmille vesille. Viikon harjoittelun jälkeen homma alkaa sujua jo jotenkuten. Vielä on toki paljon petrattavaa, mutta ei sitä opi muuta kuin kokeilemalla. Viikon jälkeen on myös kroppa täynnä pieniä mustelmia ja hiertymiä, mutta olo on kuitenkin onnellinen kun sen kuparisen sai vihdoin rikottua.

-Jani-