Kohti Gilin paratiisia

Gili-saaret: Trawangan, Meno ja Air ovat kolmen paratiisisaaren rykelmää, jotka sijaitsevat Balin ja Lombokin välissä. Matkustaminen näille saarille onnistuu parin tunnin laivakyydillä Balilta ja alle puolessa tunnissa Lombokilta. Kaikilla saarilla on omat tunnuspiirteensä ja ne vetävät erilaista porukkaa puoleensa.
Trawangan on saarista suurin ja kehittynein ja sitä kuvaillaan niin sanotuksi bilesaareksi, joka kuulostaa pahemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Gili Air on rauhallinen ja sopii hyvin pariskunnille sekä häämatkalaisille. Gili Meno on saarista hiljaisin ja täältä löydät todennäköisemmin sen oman aution paratiisirannan.

Tarkoitus oli käydä kaikilla saarilla, mutta jostain syystä Trawanganille tuli vain jumahdettua viikoksi. Elämä täällä(kin) saarella on hyvin rentoa ja yksinkertaista. Päivät meni pitkälti riippumatossa loikoillen välillä syömässä ja uimassa käyden.

Saari on todella pieni ja sen ympäri voi kävellä parissa tunnissa. Saarella ei ole asfalttiteitä eikä autoja tai skoottereita. Kulkeminen ympäriinsä tapahtuu siis kävellen tai pyörän selässä. Taksin virkaa saarella hoitaa hevoskärryt, cidomo. Saaren tutkiskelu onnistuu parhaiten vuokraamalla maastopyörän parilla eurolla. Tie on suurimmaksi osaksi pyöräilykuntoinen ainoastaan saaren länsipuolella on pari kohtaa, jossa pyörää oli pakko taluttaa.

Miksi valita Gili Trawanangan näistä kolmesta saaresta ja kenelle se sopii? Monipuolisuus on se juttu, mikä tänne veti eniten puoleensa. Kehittynein infrastruktuuri tarjoaa hyvät palvelut, mutta onnistuu samalla säilyttämään silti autenttisen saarifiiliksen.Joogan harrastajille on tarjolla päivittäin tai kurssin muodossa aktiviteettiä. Rannalle riittää mukaan vain mukavat vaatteet ja vesipullo. Tämä tuo tänne nuorien reppureissaajien lisäksi myös paljon myös lapsiperheitä.
Päivittäin kuuden jälkeen illalla sataman lähettyvillä on ”yötori”, jossa saa hyvää ja halpaa ruokaa. Vaihtoehtoja on paljon ja pääosin buffet –tyylillä mennään. Jos makeanhimo iskee ruuan jälkeen, löytyy torilta erilaisia kotitekoisia kakkuja ja keksejä. Saaren ruuat ovat hyvänlaatuisia ja maukkaita.

Bungalow 300 000 IDR/yö

Bungalow 300 000 IDR/yö

Päiväaktiviteetiksi ympäristö tarjoaa hyvät puitteet snorklaukselle. Ympäri saarta löytyy rannan läheisyydestä useampia koralliriuttoja, jotka ovat helposti saavutettavissa. Lajikirjo on hyvä ja täällä tuli myös nähtyä ensimmäinen kilpikonna.
Sukellusta on myös tarjolla laajalti sekä kurssit ja laitevuokrat ovat edullisia. Suomenkielellä sukelluskoulua ei löydy, mutta ruotsiksi ja englanniksi toki löytyy. Sukelluskouluja on vierivieressä ja valinnan varaa on.
Sataman läheisyydestä löytyy ruotsalainen sukelluskoulu, jonka yhteydessä on ravintola, jossa kävimme kotikeittiötä ikävöidessä syömässä lihapullia ja perunamuusia ja jopa puolukkahilloa löytyy!

Trawanganilta löytyy Gili-saarten paras surffauspaikka, joka oli myös oma suosikki aalto koko Indonesiassa. Paikka sijaitsee saaren kaakkoiskulmassa ja sen edustalta löytyy muutamia välineitä vuokraavia kauppoja. Aalto on pitkä ja säännöllinen, suuntaa aina oikealle ja murtuu aina samassa kohdassa. Aallolle on matkaa rannasta noin 50 metriä ja kokomatkalla pinnan alla lymyää koralliriuttaa syvimmillä noin puolessatoista metrissä. Tämä tekee paikasta huomattavasti vaarallisemman kuin tyypilliset rantabreikit, joten ei ehkä paras paikka aloittaa surffausta. Ilman korallikenkiä ei kannata edes yrittää!

Vaikka saarella ei ole lainkaan poliiseja, ei meno ylly älyttömyyksiin. Saari on varsin rauhallinen kuin huopatossutehdas verrattuna viinanhuuruiseen Balin yöelämään tai Thaimaan Koh Phi Phi dubstep bailaajiin. Baarit sijaitsevat sataman läheisyydessä päätien varressa, ja jos melu ahdistaa, voi majoitusta etsiä sisämaasta tai saaren toiselta puolen, jossa on erittäin hiljaista.

Kaikilla kolmella saarella on yhteinen pieni klinikka Gili Trawangassa, jonne kannattaa kääntyä vähäisen sairauden tai tapaturman tullessa. Vakavassa tilanteessa kannattaa lähteä Lombokille tai suoraan Balille. Saarelta löytyy yksi pieni apteekki, josta saa välttämättömät tarvikkeet.

Vierailumme aikana saarelle alettiin pikkuhiljaa valamaan teitä sora/hiekkatien tilalle, jotka lähitulevaisuudessa saattavat kattaa koko saarta kiertävän tien. Moottoriajoneuvoja täällä tuskin tullaan näkemään tästä huolimatta. Toivon ainakin niin, koska se veisi saarelta tiettyä charmia ja rikkoisi hiljaisuuden tunteen.

 

– Jani –

Koh Tao – Nemoa etsimässä

Koh Tao eli kilpikonnasaari on siiaminlahden sukellusparatiisi. Tämä näkyy paitsi veden alla, että myös katukuvassa, sillä lähes jokainen saarella sijaitseva rakennus on tavalla tai toisella sukellukseen keskittynyt. Suurin osa saarelle saapuvista ihmisistä tuleekin harjoittamaan laitesukellusta upeiden vesien sekä edullisten hintojen vuoksi. Sukellusta voi täällä harjoittaa myös kotimaisella kielellä Koh Tao Diversilla.

Sukelluskoulutuksia järjestetään kahden eri kattojärjestön alaisuudessa. Padi (Professional Association of Diving Instructors), joka toimii yli 180 eri maassa, sekä SSI (Scuba Schools Intenational) yli sadassa eri maassa. Molemmat järjestöt tarjoavat samaa koulutusta hieman eri nimillä. Käytännössä on aivan sama kumman valitset ensimmäiseksi koulutukseksi, koska voit jatkossa käyttää myös toisen järjestön palveluksia. SSI koulutusrakenne on kuitenkin hieman joustavampi kuin PADI:n vastaava eli kaikkia harjoituksia ei välttämättä tehdä aina samassa järjestyksessä. Yleisin aloittelijoiden kurssi on OWD eli Open Water Diver, jonka suoritettua saa virallisen lisenssin ja luvan sukeltaa itsenäisesti aina 18 metriin saakka. Kurssi on kestoltaan yleensä 3-5 päivää.

Kurssi aloitetaan täyttämällä kasa terveyteen liittyviä lomakkeilta. Eli kun olet vastannut kieltävästi kaikkiin kysymyksiin, voi kurssi jatkua eteenpäin. Aluksi katsellaan opetusvideoita, joilla kerrotaan sukellusvarusteista ja teoriasta sekä tietysti sukellukseen liittyvistä vaaroista.

Kun teoriajakso on käsitelty aletaan tutusta itse laitteisiin sekä tehdään ensimmäinen sukellusharjoitus matalassa vedessä rannan läheisyydessä tai uima-altaassa. Tässä vaiheessa on tarkoitus harjoitella tasapainotusliivin avulla nosteen hallintaa, käsimerkkejä, maskin tyhjentämistä vedestä pinnan alla, vararegulaattorin käyttöönottoa sekä yleensäkin pinnan alla hengittämistä.

Seuraavana päivänä kerrataan hieman teoriaa ja eilen opittua. Tämän jälkeen päästään itse asiaan ja on aika suorittaa ensimmäinen oikea sukellus. Millaista siellä pinnan alla sitten on? No aivan käsittämättömän upeaa, mutta samalla myös hieman pelottavaa. Se on kuin toinen maailma, johon meitä ei ole kutsuttu, mutta tekniikan avulla kuitenkin saavutettavissa. Sukelluksessa on tarkoitus saavuttaa neutraalinoste, jolloin ikään kuin kelluisit veden alla. Tätä tunnetta voidaankin verrata painottomaan tilaan avaruudessa.

Teimme kurssin aikana yhteensä neljä sukellusta.

Paikka Maksimisyvyys Sukellusaika
White Rock 12,0m 42min
Twins 10,9m 45min
Mango Bay 12,8m 44min
White Rock 15,0m 42min

Mitä syvemmällä sukelletaan sitä nopeammin ilmaa kuluu.

Kaloja joita tuli nähtyä: Grouper, Rabbitfish, Parrotfish, Anemonefish, Triggerfish (tämä voi olla ihmiselle vaarallinen), White eyed muree, Longfin Bannerfish, Butterflyfish, Angelfish, Barracuda ja monta muuta, joiden tunnistamiseen eivät taidot riittäneet.

Sukellusten jälkeen suoritetaan vielä 50 kysymyksen loppukoe, jonka kurssimme priimuksena läpäisin 48/50 pisteellä. Köh köh…

Hintaa 3,5 päivän kurssille tuli 220€ sisältäen vakuutuksen. Kotimaasta otettuna sukellusvakuutus olisi ollut huomattavasti kalliimpi. OWD kurssin voi suorittaa myös vieläkin halvemmalla. Saksalaiset ystävämme maksoivat samasta kurssista eri koululla 7800Bht, tosin heidän vene hajosikin kerran.

Jos sukeltamista ei halua kokeilla voi vedenalaiseen maailmaan tutustua myös snorklauksen parissa. Saireen rantaa reunustaa kaksi kilometriä pitkä koralliriutta, joka on helposti saavutettavissa. Muita snorklauspaikkoja löytyy ympäri saarta esimerkiksi etelässä sijaitseva Buddha Bay on käymisen arvoinen paikka.

Täälläkin tuli vuokrattua skootteri liikkumisen helpottamiseksi. Hintaa 200 baht/vrk. Saari tosin ei ole teiden puolesta parhaimmasta päästä. Päätie on täynnä kuoppia ja halkemia sekä paikoittain myös mutainen ja täten todella liukas. Pyörissä on onneksi hieman normaalia enemmän pintakuviointia, joka parantaa pitoa. Saireen rantatie on todella kapea ja täynnä peräkanaa olevia hidastetöyssyjä, joten vauhdinhurmasta on turha haaveillakaan. Liikkuminen ympäriinsä on siis hankalahkoa saaren pienestä koosta huolimatta.

 

-Jani-