Bali – mennäkö vai eikö mennä?

Bukit lawangin jälkeen alkuperäinen ajatus oli matkustaa Sumatran saaren poikki ja jatkaa lautalla Jaavan saarelle. Tämä ajatus hylättiin, koska matka olisi kestänyt yli 72 tuntia bussissa kököttäen. Päätimme sitten ottaa lennot Balille ja jättää Jaavan saari myöhemmäksi. Parin päivän varotusajalla lennot olivat aika arvokkaat, mutta vaikka lompakko ei kiittänyt, niin ainakin perse säästyi istuma-maratonilta.

Bali, tuo Australiaan Kanariansaariksi tituleerattu paikka herättää paljon eriäviä mielipiteitä. Toiset rakastaa ja loput eivät voi sietää. Mistä tämä johtuu, niin siitä halusimme ottaa selvää. Ensinnäkin Bali on iso saari, josta löytyy paljon muutakin kuin se pahamaineinen Kuta-beach ja ympäröivä alue. Mutta keskitytään nyt aluksi niihin vähemmän mairitteleviin puoliin.

Kuta beach ja sen vieressä sijaitsevat Legian ja Seminyak ovat yltiö turistoituneita paikkoja, jossa paikallisesta elämäntavasta ei ole jälkeäkään. Kaikki täällä pyörii tasan tarkkaan turistien rahan ympärillä. Ja siellä missä liikkuu raha, niin sieltä myös löytyy liuta ihmisiä, jotka yrittävät niistä hyötyä, joten tarkkana kannattaa olla. Taksikuskeja on aivan turha yrittää saada ajamaan mittarilla ja pyyntihinnat matkoista ovat lähinnä naurettavia. Liikkuminen paikasta toiseen kannattaa mieluiten hoitaa itse, jos siihen vain kykenee. Tämäkään ei kyllä aivan mutkitta suju, josta hyvä esimerkki tuonnempana. Kaoottinen liikenne voi myös aiheuttaa päänvaivaa. Paikan vaarallisuudesta kertoo jotain se, että keskimäärin täällä menehtyy yksi Australialais-turisti joka yhdeksän päivän välein.

Lähialueen rannat ja meri ovat roskaisimpia, mitä olen missään ikinä nähnyt. Meri on täynnä muovipusseja, pulloja, tölkkejä ynnä muuta roskaa. Uimalla et pääse kahta metriä pidemmälle, jottei joku limainen roska koskettaisi sinua. Ihmisten välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan on suorastaan pöyristyttävää. Tämä ei tosin ole ainoastaan turistien vika vaan samaa piittaamattomuutta tapahtuu myös paikallisväestön keskuudessa. Lisäksi hintataso on 10-20% korkeampi kuin muualla Indonesiassa.

Tätä kuvaa et näe matkatoimistojen esitteistä.

Tätä kuvaa et näe matkatoimistojen esitteistä.

Poliisin kanssa ei kannata tulla minkäänlaisiin tekemiseen. Kuulimme ennen matkaamme tänne, että poliisit pysäyttelevät täällä säännöllisesti turisteja ja vaativat heiltä sitten lahjuksia, kun heillä ei ole kansainvälistä ajokorttia. Ja kuten arvata saattaa niin juuri niinhän myös meille kävi. Tältä on ikävä kyllä lähes mahdoton välttyä, sillä poliisit päivystävät juuri kaikkien nähtävyyksille johtavien teiden varrella. Noh tällä kertaa päästin halvalla 200 000IDR, jolla poliisisetä kirjoitti kuukauden ajoluvan. Aluksi yritti mokoma pyytää 500 000IDR, mutta ankaran tinkimisen jälkeen saatiin hintaa tiputettua. Ja tuo höpöhöpö muka ”ajolupa” oli kuin olikin validi, sama pysäytys episodi sattui nimittäin myös toisen ja vielä kolmannen kerran. Näillä kerroilla päästiin jatkamaan matkaa ilman lisäkustannuksia. Ja vaikka tuo kansainvälinen ajokortti sattuisikin löytymään niin en menisi takaamaan, että siitä on mitään hyötyä.

Näistä muutamista vioista huolimatta Bali on vähintään vierailemisen arvoinen paikka. Saaren monipuolisuus, paikoitellen erittäin upea luonto ja erilaisten aktiviteettien määrällä saarelta löytyy tekemistä vaikka kuinka. Näistä lisää seuraavassa blogi postauksessa.

 

-Jani-