Prambanan – Kivikasasta kivikasaksi

Kun Boroduburin temppeli oli nähty ja ohitettu varmaan 200 metriä pitkä turistimyymälöiden ketju, oli aika kääntää skoottereiden keula kohti seuraavaa Unescon maailmanperintökohdetta; hindutemppelialue Prambananille. Michael ja Dana navigaattoreineen edellä, me perässä. Tiet ovat täällä erinomaisessa kunnossa, eikä liikenne ole sieltä Aasian pahimmasta päästä. Välimatkaa Borobudurille ja Prambanille kertyy nelisenkymmentä kilometriä. Yogyakartasta suoraan matkatessa noin 20km. Yogyakartan ympärillä on myös lukuisia muita temppelialueita, joiden tutkiskeluun voisi kuluttaa viikkoja aikaa.

Prambanan on rakennettu 800-luvun puolenvälin aikana ja se on Indonesian suurin hindutemppelikompleksi. Se on pyhitetty neljälle hindujumalalalle; Trimurti, Brahma, Vishnu ja Shiva. Keskeisimpänä ja samalla suurimpana näistä on Shiva temppeli, joka kohoaa 47 metrin korkeuteen. Alueella sijaitsi alunperin 224 temppeliä, mutta paikka on kärsinyt vuosien varrella katastrofaalisista luonnonilmiöistä.

Paikka hylättiin melkein välittömästi perustamisen jälkeen 900-luvun lopulla Merapi tulivuoren purkauduttua. Hylkäämisen jälkeen alue tuhoutui täysin maan tasalle 1500-luvulla sattuneessa maanjäristyksessä. Uudelleen rakennustyöt aloitettiin kunnolla vasta 1930-luvulla ja tämä sama työ jatkuu vielä tänä päivänä. Tosin sitä vielä hidasti vuonna 2006 sattunut 6,3 magnitudin maanjäristys. Tuntuu, kuin paikka ei saisi kunnon rauhaa vaan aina, kun edelliset korjaustyöt on saatu valmiiksi, niin taas iskee joko maanjäristys tai tulivuorenpurkaus.

Nykyään tuhosta on jäljellä viitteitä edustalla sijaitsevien raunioiden muodossa. Pukeutua tulee soveliaasti ja kannattaa varata mukaan joku suoja kasvoille, sillä aika ajoi tuuli pöllyttää hiekkaa melkoisella voimalla. Paikka myös kuhisee turisteja, mikä toisaalta on hyvä asia, jotta alueen elvytys toimet saadaan tällä kertaa vietyä loppuun saakka. Turismibisnes täällä hieman lievempää kuin naapuri Borobudurissa. Jotain jekkuja kuitenkin tuli huomattua. Prambanan kun suljetaan kello 17:00 juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Tämä siksi, että voidaan myydä lisämaksusta erillisiä lippuja, jotta voisi ihastella auringonlaskua. Nämä liput ovat kuitenkin täysi vitsi, sillä lipun ostaneita ihmisiä aletaan häätämään kohti kotia ennen, kuin koko aurinko on kunnolla edes ennättänyt laskea. Parempi piiloutua jonkin syrjäisemmän raunion taakse ja ottaa peruslipusta irti kaikki mitä saa. Olimme paikanpäällä muina miehinä viimeiseen asti, eikä kukaan tullut meiltä mitään erillistä lippua kyselemään.Kaiken kaikkiaan päivän reissulle Yogyakarta – Borobudur – Prambanan kertyi reipas sata kilometriä skootterin selässä. Lähdimme liikkeelle 03:00 aamuyöllä ja palasimme hotellille 22:00 illalla. Tällainen reissu vaatii pitkäjänteisyyttä ja aikaa ehdottomasti. Vaatetta kannattaa varata matkalle mukaan, sillä temppeleillä tulee olla pukeutuneena soveliaasti.

Jaavan saarella liikkuminen kannattaa hoitaa junalla, jos vain mahdollista. Eikä pelkästään mukavuuden ja edullisen hinnan vuoksi, vaan samalla saat nauttia uskomattoman kauniista peltomaisemista massiivisten tulivuorten ympäröiminä. Tässä vaiheessa oli aika sanoa hyvästit aivan mahtaville tyypeille Michaelille ja Danalle sillä meidän oli kerittävä lennolle Jakartan kautta kohti seuraavaa maata; Kambodzaa…

– Jani –

Youg.. Yogua.. Yogyakarta

Yogya on yksi Indonesian vanhimmista kaupungeista, joka tarjoaa historiaa sekä arkkitehtuuria. Mielenkiintoiseksi kaupungin tekee sen, että se on ainut Indonesia provinssi, joka on sulttaanin hallitsema ja on entinen Hollannin siirtomaakaupunki. Hallintohistoria kaupungilla on varsin värikäs. Niin hindut, buddhalaiset, animistit, islamistit, hollantilaiset ovat hallinneet kaupunkia. Jokainen on näin jättänyt jälkensä Yogyaan.

Hollantilaiset kolonialistit toivat Yogyan kaupunkiin eurooppalaista arkkitehtuuria. Tänä päivänä kaupungin moni rakennus on sekoitus hollantilais-jaavalaista arkkitehtuuria. Indonesian pankki (KH Ahmad Dahlan kadulla) BNI pankkin ja Benteng Vredeburgin läheisyydessä, on hyvä esimerkki aikakauden eurooppalaisesta rakennustyylistä.

Prinssi Diponegoro julisti sodan hollantilaisia vastaan 1800-luvulla ja toisen maailman sodan aikana sulttaani antoi luvan vapaustaistelijoiden käyttää Kratonin kompleksia tukikohteena. Hollantilaisten kaupunkien valloittaminen oli aiheuttanut kitkaa paikallisten kanssa. Hollanti luovutti lopulta Jaavan miehittämisen ja Indonesian saatuaan itsenäisyyden, nimitti se Yogyan erikoisalueeksi. Kaupungista tuli itsehallintoalue, jossa sulttaani sai jatkaa hallitsemista.

Vuosisatoja Yogyan asukkaat ovat palvoneet tulivuoren hedelmällistä maaperää, tietäen riskinsä. Vielä tänä päivänä aktiivinen tulivuori häämöttävät kaupungin läheisyydessä. Merapi vuori (2968m) on purkaantunut säännöllisesti vuodesta 1548 asti ja viimeisin purkaus vaaransi asukkaita vuonna 2006. Nopeasti perään Yogyassa mitattiin 6,3 magnituden maanjäristys tappaen lähes 6,000 ihmistä, kymmeniätuhansia ihmisiä loukkaantui ja 135,000 rakennusta tuhoutui. Pahiten tuhoa koki Candi Brahmna ja Vishnu Prambananin temppelialueilla, Kratonin Kareta museo ja Taman Sari. Vaikka kaupungin keskusta koki pahinta tuhoa, Yogyan lähialueet rakensivat vuosienkin jälkeen rakennuksia uudelleen. Onneksi turismin tuoma rahavirta sai kaupungin talouden palautumaan.

Moni nähtävyyksistä on kävelymatkan päästä toisistaan. Sillä kaupungin keskusta on todella pieni, eikä liikkuminen pitäisi olla kallista. Me vuokrasimme skootterin ja sillä hurruttelimme ympäri kaupunkia. Muita vaihtoehtoja on taksi, riksa, hevoskyyti, bussit tai vuokraamalla auto.
Jos haluat kävellen nähdä kaupungin, huomioi, että kadunkyltit katujen risteyksissä ei näytä poikkikatua vaan katua, millä olet. Eli pitkällä suoralla tiellä saattaa olla monta eri nimeä risteyksien jälkeen, hämmentävää kyllä.

Benteng Vredeburg oli hollantilaisten kolonialaisten linnoitus ja nykyään se toimii museona. Sisäänpääsymaksu on 10,000 IDR henkilöltä. Museosta löytyy vanhoja sotilaspukuja ja tietoa aikaisemmista Indonesian kamppailusta kolonialistien kanssa. Hollantilaisten linnake on Gedung Agungin, presidentin palatsin edessä. Joka on itse asiassa hyvä esimerkki hollantilaisesta arkkitehtuurista. Tuplatykki on edelleen esillä niistä ajoista. Suosittelen käymään museossa, koska se antaa perspektiiviä, kun kävelet Yogyan kaduilla.

Kraton on rakennettu 1700-luvulla ja on Yogyan päänähtävyys. Sulttaanin palatsi koostuu itse palatsista, sulttaanin ylellisistä asunnoista ja kahdesta sulttaanin suuresta piha-alueesta. Sulttaani perheineen asustelee edelleen Kratonissa. Kokonaisuudessa Kraton on todella suuri ja vaatii monta tuntia tutkiskeluun. Itse palatsissa on mahdollista vierailla tiettyyn aikaan päivästä, kun sulttaaniperhe on hoitamassa hallintoasioita eikä ole paikalla.

Taman Sari on tunnettu vesilinnoitus, joka tarjosi aikoinaan oivan nautinnon sulttaanille ja hänen seurueelle. Linnoituksessa on puistoalueita, erikokoisia altaita ja vesiteitse on päässyt kulkemaan. Puutarhat olivat hyvä rentoutumis-, meditaatio-, suoja- ja piiloutumispaikka. Läheltä löytyy myös maanalainen moskeija. 2006 vuoden maanjäristys ravisteli vesilinnoitusta, mutta täällä voit edelleen kuvitella ihmisten hurmion.

Malioboro on tunnettu shoppailukeskus ja on suosittu sekä paikallisten että turistien kesken. Täältä löytyy myös yksi pieni ostoskeskus, missä on mukava piipahtaa varsinkin, kun olet kauan ollut pikkukylissä. Malioboro on kaksi kilometriä pitkä ja siellä on satoja pikku butiikkeja ja täältä löytyy tavaraa laidasta laitaan. Malioboro alkaa Tugun asemalta ja sama tie vie Sulttaanin aukiolle asti. Yogyan päätori, Pasar Beringharjo löytyy Malioboro –kadulta. Jos tarvitse jotain, osta se täältä. Muista tinkaaminen!

Yogyalla on muutakin tarjottavaa kuin kulttuuri itsessään. Se on todella eloisa kaupunki ja shoppailijoiden unelma. Päätiellä Malioborolla on aina paljon väkeä ja se on tunnettu iltamarkkinoista. Moni turistikauppa ja halvat hotellit ovat tämän tien lähellä, kuten myös Sosrowijayanin kadulla.

Tämä on yksi ystävällisimmistä kaupungeista, mitä maailmassa on. Ihmiset ovat todella innoissaan, kun saavat jakaa heidän kulttuuria matkailijoille, ja heillä on todella paljon kerrottavaa. Ihmiset tulevat juttelemaan sinulle ja pääset useampaan kuvaan yhdessä paikallisten kanssa. Lisäksi moni opiskelija haluaa tulla juttelemaan sinun kanssa englanniksi, sillä he saavat hyvää harjoitusta englannin kielen opiskeluun. Jaavalainen kulttuuri, tavat ja uskomukset ovat siltä läsnä, mutta länsimaalaisuuden vivahdukset yhteiskunnassa ovat aiheuttaneet vastavirtaa varsinkin kaupungin pohjoispuolella, jossa yliopisto-opiskelijat pukeutuvat trendikkäimpiin vaatteisiin ja elävät yhä enemmän länsimaalaisemmin. Yogyassa on paljon suuria ja hyviä yliopistoja, ja on tunnettu yliopistokaupunkina. Kaupunki on edelleen käsitöiden ja perinteisten tekstiilien sekä jaavalaisen tanssin, teatterin ja vesinukke-esitysten keskus.

Yokyakartasta käytetään monta eri nimeä kuten Yogyakarta, Jogyakarta, Yogya ja Jogya. Jakarta ja Yokyakarta lausutaan lähes samalla tavalla, joten ole tarkkana, kun varailet lippuja tai matkoja näihin suuntiin. Temppeleiden Prambanan ja Borobudurin lisäksi kaupungissa kannattaa viettää muutama päivä, itse kaupungin tutkiskeluun. Yogya on kuitenkin tunnettu vain porttikaupunkina Unescon maailmaperintökohteille Prambanan ja Borobudurin temppeleille. Näistä lisää seuraavaksi.

 

– Minna-Mari –

Kawah Ijen ja sininen liekki

Balilta siirryimme vesiteitse Jaavan saaren puolelle Banyuwangi -nimiseen satamakaupunkiin. Matkanteko kesti huomattavasti odotettua pidempään ja olimme paikanpäällä kahden aikaan yöllä ilman majapaikkaa. Onneksemme auto jätti meidät erään majapaikan eteen ja matkasta väsyneinä emme jaksaneet lähteä etsimään muita vaihtoehtoja. Paikka paljastui yhdeksi hirveimmistä, missä olemme koskaan yöpyneet. Se sai tällä erää kelvata olihan meillä makuupussit hieman epäilyttävien lakanoiden suojaksi. Toisaalta mitä nyt voi kuuden euron majoitukselta odottaakaan. Seuraaviksi öiksi varasimme sitten hieman tasokkaamman majoituksen.

Banyuwangissa ei ole varsinaisesti turisteille mitään nähtävää tai tekemistä, vaan paikka toimii porttikaupunkina läheisille tulivuorelle Kunung Merapille (2799m) ja sen vieressä sijaitsevalle Kawah Ijenille. Vuorenjuurelle pääsimme vuokrattuamme neliveto jeepin ja kuljettajan (600 000IDR), joka kuljetti meidät jyrkkää tietä pitkin kohti perusleiriä. Automatka Banyuwangista kestää puolesta tunnista tuntiin riippuen keliolosuhteista.

Bali nähtynä Kawah Ijeniltä

Bali nähtynä Kawah Ijeniltä

Suurin vetonaula täällä on kraatterijärven kupeessa palava sininen liekki. Muutenkin koko paikka tuntuu kuin olisi ollut vieraalla planeetalla. Maassa olevista halkeamista nousee 600 asteista rikkikaasua, joka syttyy itsestään päästessä ulos. Liekit voivat parhaimmillaan kasvaa yli viisimetrisiksi. Näky on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan uskomaton! Vaikkakin meidän vierailun aikana näkyvyyttä haittasi lähes täysikuu.

Kuun vakossa

Kuun vakossa

Nähdäksesi maagisen sinisen liekin on matka aloitettava yötä vasten. Rikkikaasut palavat vuorokauden ympäri, mutta ovat silmin nähtävissä ainoastaan kello 01:00-04:00 välisenä aikana. Voin kokemuksesta sanoa, että se on todellakin sen arvoista. Perusleiristä kraatterijärvelle matkaa kertyy parisen kilometriä jatkuvaa ylämäkeä pitkin. Vaellukselle on hyvä varata ainakin parisen tuntia, sillä matka on kohtalaisen rankka ja lepotaukoja on pakko pitää. Varustukseksi on hyvä ottaa lämmintä vaatetta, koska lämpötila laskee ylöspäin kiivettäessä melkoisesti yön pimeinä tunteina. Taskulamppu on myös pakollinen varuste, sillä reitillä ei ole turvakaiteita ja pilkkopimeässä väärän askeleen ottaminen voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Turisteja on kuollut tiputtuaan vuorenrinteeltä alas, joten varovainen täällä pitää olla kokoajan. Ylöspäin kuljettaessa myös tulivuoren uumenista tunkeutuva pistävän rikin haju pahenee, joten hengitystiet on hyvä suojata maskilla.

Kawah Ijeniltä löytyy myös kauniin turkoosin värinen kraatterijärvi, jonka veden lämpötila on 34 astetta ympäri vuoden. Vaikka tämä saattaa kuulostaa houkuttelevalta uimavedeltä niin sitä se ei todellakaan ole. Vesi nimittäin koostuu kloorihaposta, suolahaposta sekä rikkihaposta veden Ph:n ollessa 0,5. Näin ollen se on maailman happamin järvi, joka syövyttää kaiken, mikä sen kanssa joutuu kosketuksiin.

Alue työllistää parisen sataa kaivosmiestä, jotka louhivat rikkiä kraatterin uumenista. Seuraavan kerran kun mietit, että kuinka rankkaa sinulla on töissä niin mieti vielä hetki, että mitä nämä herrat joutuvat kokemaan. Ruumiinrakenteeltaan heiveröiset miehet hakevat päivittäin rikinpalasia syvältä tulivuoren kraatterista ja kantavat sitä korit olallaan kilometritolkulla jyrkkää ylä- ja alamäkeä edestakaisin. Kantamuksille kertyy painoa 70-100 kilon verran, kun miehet painavat hädin tuskin 60 kiloa. Kilohinta rikille on 1000 Indonesia rupian eli noin 7 sentin luokkaa. Savuavasta kraatterista kulkeutuu työmiesten keuhkoihin melkoisia myrkkyjä, jotka lyhentävät heidän elinikäänsä dramaattisesti. Keski-iän näillä työmiehillä arvioidaan olevan 40-50 vuoden välissä. Vaihtoehtoja ei heillä näillä seuduilla paljon ole, sillä se perhe täytyy elättää tavalla tai toisella.

Rikinkantaja kipuamassa ylös kraatterista

Rikinkantaja kipuamassa ylös kraatterista

Korissa 70-100 kiloa painoa

Korissa 70-100 kiloa painoa

Silmiä ja henkeä kirvelevä savu nousee maan uumenista

Silmiä ja henkeä kirvelevä savu nousee maan uumenista

Rikkikaasujen värjäämä kivi

Rikkikaasujen värjäämä kivi

Kuollutta maastoa

Kuollutta maastoa

Retken vaarallisin hetki sattui paluumatkalla, kun koko yön valvonut kuski meinasi nukahtaa rattiin useampaan otteeseen. Oli kammottavaa katsoa takapenkiltä taustapeilin kautta, kuinka kaverin silmät valahti kiinni vähän väliä. Hengissä selvittiin, mutta eipä ole koskaan pelottanut auton kyydissä yhtä paljoa.

Merapi tulivuori aamunkoitteessa

Merapi tulivuori aamunkoitteessa

 

– Jani –