Ilman pelkoa ja inhoa Phnom Penhissä

Kambodza ja varsinkin sen pääkaupunki Phnom Penh (*lyhennetään tästä lähtien PP) oli yksi paikka, jota kohtaan minulla oli ehkä vähiten ennakko-odotuksia. Kuvittelin sen muistuttavan toista inhokki kaupunkiani New Delhiä, täynnä turistikusettajia ahtailla likaisilla kaduilla ja kaiken kruunaisi huono ilmanlaatu ja kaoottinen liikenne. No ainakin liikenteen voi allekirjoittaa myös PP kohdalla. Tästä pieni tarina alempana.

Mutta se oli myös paljon muutakin, jotain mitä en osannut etukäteen odottaa. Kauniita temppeleitä, buddhalaisia munkkeja sekä aivan upea oranssin sävyinen auringonvalo. Se oli yksi kauneimmista kaupungeista mitä tähän asti on tullut vastaan ja oli oikea valokuvaajan unelmakohde. Varsinkin jokialue, sen viereiset puutarhat ja temppelialueet ovat hyvin kaunista katseltavaa. Alueet ovat puhtaita ja tuntuivat täysin turvallisilta yöaikaankin, vaikka välillä kuulee aika hurjia juttuja, mitä on sattunut PP yössä.

Pelkkää silmäkarkkia ei kaupunki toki ole, vaan myös sen kolikon toisen puolen tulee näkemään haluamattakin. Silmiimme osui riutuneita lapsia, jotka imppaavat pusseista liimaa poistaakseen nälän tunnetta ja sillä se on halvempaa kuin ruoka. Kerjäläisiä täällä näkyi verrattain vähän, mutta niiden harvojen tila oli sitten kertaa pahempi. Mieleen jäi erityisesti eräs mies, jolla puutuivat molemmat kädet ja jalat. Vaikka annoin hänelle ainoastaan yhden ainoan dollarin, oli hänen kiitollisuudenosoitus jotain, mitä en tule koskaan unohtamaan.

Eräänä iltana kävellessämme joen vartta pitkin, näimme liikenteen seisovan poikkeuksellisesti. Matkattuamme hetken eteenpäin selvisi ruuhkan syy. Arviolta noin 50:nen konekivääreillä varustautuneiden poliisien suorittama pysäytysratsia. Varovasti kysyin eräältä poliisilta, mitä he etsivät autoista? Hän ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, mutta elekielen avulla selvisi, että he etsivät aseita. Aseista puheenollen, joita täällä on sodanjäänteinä valtavasti ovat nykyään oikein turistihoukutin. Näitä ampumarataretkiä mainostetaan joka paikassa. Myös minun sisäinen Rambo heräsi henkiin ja halusin päästä verestämään armeijamuistoja ja ampua lippaallinen rynnäkkökiväärillä. Ihme kyllä sain kuitenkin hillittyä itseni ja päätin säästää rahat tällä kertaa rauhanomaisempiin tarkoituksiin. Muutenkin on hieman kyseenalaista, josko haluaa tukea tällaista harrastustoimintaa. Mikäli lyijyn upottaminen tavallisiin maalitauluihin ei riitä, niin kunnon sadisteille löytyy aina elävämpiäkin vaihtoehtoja. Hinnat alkaen noin 20 dollaria (huom. ei sisällä “kohdetta”).

Näillä alueilla ajaneena ja Aasian liikennekulttuuriin tottuneena, on tämä niitä harvoja paikkoja, missä en suosittele kenenkään edes harkitsevan skootterin taikka auton vuokraamista. Tähän asti kun oli selvitty Aasian liikenteessä kunnialla, mutta heti kun tänne päästiin, niin johan alkoi tapahtua. Jotain Pnhom Penhin liikenteestä kertoo se, että jo ensimmäisenä iltana, kun tulimme syömästä, todistimme ensikädessä kun skootteri ajoi toisen kylkeen suht kovalla vauhdilla. Kuin ihmeen kaupalla molemmat selvisivät ilman näkyviä vammoja. No seuraavana iltani rytisi taas ja tällä kertaa osallisena olimme me. Jälleen kerran kun olimme tulossa syömästä tuk tukin kyydillä, niin viereisellä kaistalla ollut auto päättää yllättäen vaihtaa kaistaa ja rysäyttää katumaasturillaan meidän tuk tukin kylkeen. Kuinkaan ei onneksi käynyt ja matkaa päästiin jatkamaan, jahka kuskit pääsivät keskenään sopuun.

Ennen kuin astuu minkään kulkuneuvon kyytiin niin kannattaa vähän katsoa, että kuinkahan monta ja mitäköhän ainetta tämä kuski onkaan tänään nauttinut. Ja näistä herroista on oikeasti huolestuttavan moni ainakin jonkinasteisissa “pienissä sievissä” illan mittaan. Koskaan et voi toki olla varma kuskin ajokunnosta ennenkuin istut itse kyydissä ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Toisaalta voi myös olla, että se reilu 50kg kambodzalaismies on muutaman kaljan ja yaba-annoksen jälkeenkin turvallisempi vaihtoehto kuin itse itsensä kyyditseminen…

Kaupunki on suhteellisen pieni, joten ympäristön tutkiskeluun käveleminenkään ei ole huono vaihtoehto. Kaikki kaupungin sisäiset matkat tuk tukilla pitäisi maksaa jotain 1-3 dollarin välillä. Kuskeilla tuntui olevan tapana pyytää lyhyimmästäkin mahdollisesta matkasta keskiarvollista maksimivoittoa eli kahta dollaria. Hetken aikaa kun jaksaa tinkiä, niin hinta kyllä tippuu. Suurin osa hotelleista ja ravintoista sijaitsee Mekong joen kupeessa ja myös moni kaupungin nähtävyyksistä löytyy juuri tältä alueella. Esimerkiksi; Royal Palace, National museum, Independence Monument ja Wat phnom kaikki löytyvät kahden kilometrin säteeltä.

Royal Palace

Royal Palace

National Museum

National Museum

Wat Phnom

Wat Phnom

Kambodzan lähihistoria on yksi maailman rumimpia ja järkyttävimpiä. Ranskan siirtomaa-ajan jälkeen punakhmerit ottivat vallan ja loppu onkin yksi suurimpia kansanmurhia. Onkin hienoa nähdä, kuinka maa on historiaan nähden päässyt jaloilleen ja turisteja virtaa. Tuntui, että PP on tällä hetkellä reissaajien keskuudessa todella trendikäs paikka kaiken ikäisten keskuudessa. Ei toisaalta ihme, sillä puitteet ovat hienot, ruoka yllätti positiivisesti, meininki vielä suht aitoa ja sopivan villiä, mutta silti täysin turvallista, jos vain osaa käyttää vähän tervettä järkeä.

 

-Jani-

Borobudur mandalan pyörityksessä

Kello herätti jo ennen kukonlaulun aikaa (02:45), sillä olimme lähdössä Danan ja Michaelin kanssa Pethuk Setumbu –vuoren näköalapaikalle. Ajoimme skootterilla 50 kilometriä vuorelle ja olimme perillä vielä pimeään aikaan. Näköalapaikalla on maksava pikkusumma sisälle (15,000 IDR) ja pysäköintimaksu (2,000 IDR). Täältä näkee auringonnousun, mutta myös buddhalaisen Borobudur temppelin. Temppeli oli hieman pienempi ylhäältä katsottuna, kun oli kuvitellut ja ihmisiä oli vuorelle saapunut ennen meitä mukavasti.

Borobudur rakennettiin 800 luvun tienoilla ja oli vuosisatoja piilossa tulivuori Merabin tuhkien alla. Syytä ei tiedetä sille, miksi temppeli aikoinaan hylättiin. Temppeli löydettiin uudelleen 1814 Thomas Stamford Rafflesin toimesta. Borobuduria on kunnostettu useaan otteeseen ja lisäksi Unesco on ollut auttamassa korjaustöissä. Unesco julisti Borobudurin maailmanperintökohteeksi vuonna 1991.

Borobudur on läheltä katsottuna massiivinen rakennelma ja korkeutta sillä on yli 30 metriä ja leveyttä 118 metriä. Ja näin ollen on maailman suurin buddhalainen temppelikompleksi. Temppeli on pyramidin muotoinen ja sillä on yhdeksän kerrosta maan pinnalta.
Neljästä suunnasta nousevat portaat ylös ja jokaisessa kerroksessa on tasanne. Kokonaisuudessaan rakennelmaan on käytetty kaksi miljoonaa kivenlohkaretta. Jotka on asetettu vieriviereen ilman lastia ja ajan saatossa ovat kiinnittyneet toisiinsa.

Borobudur on 300 vuotta vanhempi kuin Kambodzan Angkor Wat ja 400 vuotta vanhempi kuin Euroopan tunnetuimmat katedraalit.

Borobudur on 300 vuotta vanhempi kuin Kambodzan Angkor Wat ja 400 vuotta vanhempi kuin Euroopan tunnetuimmat katedraalit.

Temppeliin on käytetty 60,000 kuutiota laavakiveä.

Temppeliin on käytetty 60,000 kuutiota laavakiveä.

Tätä mestariteosta voisi kuvata suureksi buddhalaiseksi kuvakirjaksi. Veistokset kertovat Buddhaan liittyviä tarinoita ja seiniä luetaan oikealta vasemmalle, mutta kaiteita luetaan vasemmalta oikealle.
Borobudur kuvaa buddhalaisuuden kosmosta, joka alkaa maan tasanteelta kuvaten arkielämää ja jatkaa kulkuaan spiraalissa kohti nirvanaa, buddhalaisten taivasta. Jokainen kerros ja sen tarinat kuvaavat eri viisautta läpi elämän valaistumiseen asti.

Jos temppelin seinät suoristettaisiin linjaan, pituutta tulisi kuusi kilometriä

Jos temppelin seinät suoristettaisiin linjaan, pituutta tulisi kuusi kilometriä.

Yksityiskohtia seinäveistoksesta

Yksityiskohtia seinäveistoksesta

Temppelin pohja on rakennettu siten, että ensimmäisestä viidenteen kerrokseen ovat neliön muotoisia ja seuraavat kolme ovat ympyrän muotoisia tasanteita ja ylhäällä yhdeksännessä kerroksessa on pari metriä korkea stupa.

Kamadhatu on rakennuksen pohjataso ja piilottelee muutamia kaiverruksia.

Rupadhatu kerrokset (1-5) ovat täynnä kiveen tehtyjä kohokaiverruksia. 160 kaiverrusta kuvaavat syyn ja seurauksen syntymistä, joita tuodaan esille ihmisten käyttäytymisenä.

Arapadhatun kerroksia (6-8) ympyröi 72 stupaa, jotka ovat kellon muotoisia. Näiden sisällä istuu erilaisia Buddha patsaita. 120 kivilaattaa kertovat Siddharta Gautama Buddhan elämästä. Alkaen prinssinä syntymiselle aina valaistumisen hetkeen. Tasanteet ja sen stupat ovat vähemmän koristeellisempia kuin aikaisemmat kerrokset.

Korkein stupa yhdeksännessä kerroksessa ei ole enää yhtä korkea kuin alkuperäinen, mutta kohoaa 42 metriin maanpinnan yläpuolelle. Tämä stupa on tyhjä sisältä. Tyhjyydelle on annettu kolme eri versiota; joko se kuvaavaa nirvanaa, sen sisällä ollut patsas on varastettu tai sitä ei ole edes koskaan ollut.

Stupa symboloi viittä elementtiä: maata, vettä, tulta, ilmaa ja eetteriä.

Stupa symboloi viittä elementtiä: maata, vettä, tulta, ilmaa ja eetteriä.

Borobudurissa oli yli 2600 kivikaiverrusta ja yli 500 Buddhaa katselemassa temppeliä ympäröivää luontoa. Tosin moni näistä patsaista on kadoksissa tai vahingoittunut ajan saatossa. Temppeli on säilynyt monilta uhkatilanteita.
Tammikuussa 1985 yhdeksän stupaa rikkoutui pommi-iskussa, kun äärimuslimi sijoitti pommit temppeliin. Vuonna 2006 toukokuussa mitattiin 6,2 richterin maanjäristys, mutta temppeli säilyi ehjänä kovalta ravistukselta. Elokuussa 2014 Indonesia poliisi ja turvallisuusjoukot kiristivät turvatoimia Borobudurin alueella, kun ISIS oli sosiaaliseen mediaan ilmoittanut tuhoavansa temppelin ja sen läheisyydessä olevat patsaat.

Sisäänpääsymaksu Borobudurin temppelikompleksiin on 20 taalaa (230,000 IDR). Jos kuitenkin aiot vierailla myös Prambanan temppelissä, kannattaa sinun ostaa yhdistelmälippu 30 taalalla. Temppeli on nykyään yksi Indonesian suosituimmista turistikohteista. Paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä ennen keskipäivää ihmisiä voi olla jo todella paljon paikalla. Uloskäynti temppeliltä ei ole tehty helpoksi. Vierellä häärääviä myyjiä on joka sormelle ja käveleminen jatkuu ja jatkuu, kunnes huomaat ettet vieläkään ole parkkipaikalla.

Päädyimme indonesialaisten opiskelijoiden piirittämäksi. Kaikkien kävijöiden on käytettävä sharonkia (myös miesten), joita saa sisäänkäynnin luota.

Päädyimme indonesialaisten opiskelijoiden piirittämäksi. Kaikkien kävijöiden on käytettävä sharonkia (myös miesten), joita saa sisäänkäynnin luota.

Borobudurin läheisyydessä on kaksi pienempää temppeliä (Mendut ja Pawon), jotka sijaitsevat suoraan itä akselilla. Uskotaan, että temppelien sijoittaminen suoralinjaan edustaa Nirvanan saavuttamista.

Paluumatkan maisemia

Paluumatkan maisemia

 

– Minna-Mari –