Bali – mennäkö vai eikö mennä?

Bukit lawangin jälkeen alkuperäinen ajatus oli matkustaa Sumatran saaren poikki ja jatkaa lautalla Jaavan saarelle. Tämä ajatus hylättiin, koska matka olisi kestänyt yli 72 tuntia bussissa kököttäen. Päätimme sitten ottaa lennot Balille ja jättää Jaavan saari myöhemmäksi. Parin päivän varotusajalla lennot olivat aika arvokkaat, mutta vaikka lompakko ei kiittänyt, niin ainakin perse säästyi istuma-maratonilta.

Bali, tuo Australiaan Kanariansaariksi tituleerattu paikka herättää paljon eriäviä mielipiteitä. Toiset rakastaa ja loput eivät voi sietää. Mistä tämä johtuu, niin siitä halusimme ottaa selvää. Ensinnäkin Bali on iso saari, josta löytyy paljon muutakin kuin se pahamaineinen Kuta-beach ja ympäröivä alue. Mutta keskitytään nyt aluksi niihin vähemmän mairitteleviin puoliin.

Kuta beach ja sen vieressä sijaitsevat Legian ja Seminyak ovat yltiö turistoituneita paikkoja, jossa paikallisesta elämäntavasta ei ole jälkeäkään. Kaikki täällä pyörii tasan tarkkaan turistien rahan ympärillä. Ja siellä missä liikkuu raha, niin sieltä myös löytyy liuta ihmisiä, jotka yrittävät niistä hyötyä, joten tarkkana kannattaa olla. Taksikuskeja on aivan turha yrittää saada ajamaan mittarilla ja pyyntihinnat matkoista ovat lähinnä naurettavia. Liikkuminen paikasta toiseen kannattaa mieluiten hoitaa itse, jos siihen vain kykenee. Tämäkään ei kyllä aivan mutkitta suju, josta hyvä esimerkki tuonnempana. Kaoottinen liikenne voi myös aiheuttaa päänvaivaa. Paikan vaarallisuudesta kertoo jotain se, että keskimäärin täällä menehtyy yksi Australialais-turisti joka yhdeksän päivän välein.

Lähialueen rannat ja meri ovat roskaisimpia, mitä olen missään ikinä nähnyt. Meri on täynnä muovipusseja, pulloja, tölkkejä ynnä muuta roskaa. Uimalla et pääse kahta metriä pidemmälle, jottei joku limainen roska koskettaisi sinua. Ihmisten välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan on suorastaan pöyristyttävää. Tämä ei tosin ole ainoastaan turistien vika vaan samaa piittaamattomuutta tapahtuu myös paikallisväestön keskuudessa. Lisäksi hintataso on 10-20% korkeampi kuin muualla Indonesiassa.

Tätä kuvaa et näe matkatoimistojen esitteistä.

Tätä kuvaa et näe matkatoimistojen esitteistä.

Poliisin kanssa ei kannata tulla minkäänlaisiin tekemiseen. Kuulimme ennen matkaamme tänne, että poliisit pysäyttelevät täällä säännöllisesti turisteja ja vaativat heiltä sitten lahjuksia, kun heillä ei ole kansainvälistä ajokorttia. Ja kuten arvata saattaa niin juuri niinhän myös meille kävi. Tältä on ikävä kyllä lähes mahdoton välttyä, sillä poliisit päivystävät juuri kaikkien nähtävyyksille johtavien teiden varrella. Noh tällä kertaa päästin halvalla 200 000IDR, jolla poliisisetä kirjoitti kuukauden ajoluvan. Aluksi yritti mokoma pyytää 500 000IDR, mutta ankaran tinkimisen jälkeen saatiin hintaa tiputettua. Ja tuo höpöhöpö muka ”ajolupa” oli kuin olikin validi, sama pysäytys episodi sattui nimittäin myös toisen ja vielä kolmannen kerran. Näillä kerroilla päästiin jatkamaan matkaa ilman lisäkustannuksia. Ja vaikka tuo kansainvälinen ajokortti sattuisikin löytymään niin en menisi takaamaan, että siitä on mitään hyötyä.

Näistä muutamista vioista huolimatta Bali on vähintään vierailemisen arvoinen paikka. Saaren monipuolisuus, paikoitellen erittäin upea luonto ja erilaisten aktiviteettien määrällä saarelta löytyy tekemistä vaikka kuinka. Näistä lisää seuraavassa blogi postauksessa.

 

-Jani-

Viidakkoelämää Bukit Lawangissa

Tulimme minivanilla Medanin (96 km) hulinasta viidakkoon Bukit Lawangiin. Bukit Lawang on tunnetuin osa Gunung Leuser kansallispuistosta.
Matka oli hikinen. Kuljettajan yrittäessä rikkoa uutta ennätystä, siitä monta matkustajaa yhteen minivaniin mahtuu. Sisällä autossa silleinä purkissa oli lähemmäksi 20 ihmistä ja katolle mahtui aina yksi poikalauma.
Minivani jättää sinut vähän matkan päähän Ketable kylästä, jonne sinun täytyy ottaa tuktuk kyyti. Matka taittuu nopeasti viidessä minuutissa, mutta jalan on mahdollista myös mennä.

Perille päästyämme, kimppuumme hyökkäsi Bukit Lawangin turistiyhdistyksen jäsen, kertoen viidakkotrekkauksista. Kahden päivän (yksi yö) viidakkoretki maksaa 60 euroa henkilöltä sisältäen ruoat, juomat, majoituksen ja pääsylipun kansallispuistoon, sisältäen käytännössä kaiken. Mahdollista on myös tehdä yhden päivän retken tai jos ylimääräistä aikaa on niin useammankin päivän. Oppaita tulee mukaan 1-4 riippuen ryhmän koosta ja retken kestosta. Retkelle kannattaa valita paikallinen ja koulutuksen saanut opas, jotta raha menee kylän asukkaille. Yksin viidakkoon on ihan turha lähteä edes päiväksi. Bukit Lawangia koetteli 2003 vuonna suuri tulva, tuhoten suuren osan kylästä. Paikalliset menettivät kotinsa lisäksi mahdollisuuden elinkeinoonsa. Viidakon laiton hakkuu palmuöljy viljelmien tieltä, tuhoaa samalla uhanalaisten eläinten elinympäristöä.

Löysimme kiviset ja soraiset –henkisen majatalon läheltä kansallispuistoa ja Bohorok -jokea. Paikkaa pyörittävä nuori poika Harry, oli todella innokas keskustelemaan asiasta kuin asiasta. Varasimme kaksi yötä, jonka välissä tarkoituksemme oli käydä viidakkoretkellä. Saimme jättää ylimääräiset tavarat säilöön yöpyessämme viidakossa.

Trekki alkoi seuraavana päivänä aamu yhdeksältä. Seurassamme oli kanadalainen Dave ja yksi opas. Vaelluksen aikana opas kertoi eri puiden ja kasvien hyödyistä. Opimme tunnistamaan metsässä syötävät marjat, mistä löytyy luonnon oma tiikeribalsamia ja kuinka autonrenkaiden kumiseos valmistuu. Vastaan tuli niin monennäköistä liikkuvaa eläintä kuin hyönteistä. Hyttysten kanssa aikaa tulee vietettyä aivan liikaa, ja sitä offia kannattaa pakata mukaan. Joukkoomme liittyi myöhemmin saksalainen tyttöryhmä ja Etelä-Afrikasta tuleva pariskunta sekä heidän oppaansa. Meitä oli noin 10 henkilöä loppupäivästä.

Jättimurkku

Jättimurkku

Päivän kohokohta huipentui, kun näimme vapaana olevia orankeja. Tästä uhanalaisesta eläinlajista olen puhunut iät ja ajat. Nyt vihdoin saan ainutlaatuisen tilaisuuden kohdata kasvotusten ihmisen lähisukulaisen.
Oppaat kertoivat, että 20 prosenttia retkiryhmistä ei valitettavasti näe orankeja lainkaan. Meillä kävi tuuri, sillä näimme päivän mittaan ainakin kymmenkunta orankia.

Tiesitkö, että nämä ”metsän ihmiset” ovat hyvin lähellä ihmistä. Ne jakavat ihmisen perimästä 96,4 %. Jokaisella yksilöllä on omat luonteenpiirteet, ja ne ovat todella älykkäitä. Sumatralla arvioidaan olevan jäljellä enää 7300 luonnonvaraista yksilöä. Vaikka orankeja yritetään suojella parhaan mukaan, orankeja uhkaa salametsästys, orankikauppa ja salakuljetus ulkomaille lemmiksi. Sumatra on toinen paikka maailmassa, missä voi nähdä orankeja vielä luonnossa. Borneossa Malesiassa arvioidaan olevan 40000-70000 yksilöä jäljellä.

Vaelsimme puoli päivää, noin kuusi tuntia. Trekkaaminen kansallispuistossa vaatii hyvän peruskunnon, sillä eteenpäin meneminen voi välillä olla haastavaa. Lisähaastavuutta liikkumiseen toi kuumuus ja koskea ilmankosteusprosentti.
Pitäessämme pientä levähdystaukoa, yksi oppaastamme tokaisi minulle, että ”Hi Minna, you look a little red”. No mitä siihen vastata, hien virratessa päästä varpaisiin.

Sademetsässä ei ole portaita tai teitä. Ylöspäin mentäessä tarvittaessa otettiin tukea puiden juurista ja oikeastaan ihan mistä tahansa, mistä kiinni sai. Vastoin ennakkoluuloja ylöspäin oli helpompi mennä kuin alaspäin. Polut olivat osittain vaarallisen liukkaita ja putosivat jyrkästi alaspäin.

Ennen auringonlaskua saavuimme perusleiriin, joka oli suuren vesiputouksen vieressä. Leiri koostui kolmesta pressukatoksisesta avoteltasta. Viemme tavaramme telttaan ja varasimme makuupaikat.
Vaellus oli ollut hikistä puuhaa, joten jääkylmässä joessa peseytyminen virkisti. Tosin minun veteen meneminen jäi kahlaukseen. Leirillähän ei siis ole suihkuja, vessaa tai sähköjä. Kaikki tapahtuu täysin luonnon helmoissa.

Viidakkoleiri

Viidakkoleiri

Reilu metrin mittainen lisko asui naapurissa

Reilu metrin mittainen lisko asui naapurissa

Leirille aikaisemmin tulleet paikalliset ja oppaat, valmistivat meille päivällisen. Ruoka koostui riisistä, kasviksista, kanasta, lihasta ja tofusta. Puhdasta vettä saatiin keittämällä lähdevettä. Näin suuria vesivarastoja ei tarvitse itse tuoda keskelle sademetsää.
Illan pimetessä istuimme kynttilänvalossa koko porukalla. Juttelimme ja leikimme leikkejä. Ensimmäinen leikistä oli tulitikun siirtämisleikki. Väsyneinä yritimme käyttää viimeisiä aivosoluja ratkaisemaan arvoituksia. Samoja arvoitusleikkejä tehdään lapsille, jotka ratkovat ne nopeasti. Aikuisena mietimme liikaa ja analysoimme silmien alla olevaa vastausta.
Toinen leikki oli sitten hieman vaativampi. Siinä selitettiin vierustovereille, että tässä on muki. ”This is a cup”, johon vasemmalla puolella vastaa ”a what”, ja minä jälleen totean ”a cup”, johon toveri vielä kerran epäilevästi kysyy ”a what” ja lopuksi totean ”a cup – ou cup.” Ei siinä mitään, mutta kun niitä esineitä alkoi tulla useampia, niin kieli oli mennä solmuun. Kolmannessa leikissä piti esineitä siirrellä lorun tahdissa. Tämäkin tuotti joillekin hieman vaikeuksia. Leikit olivat mukavaa ajankulua ja hieno lopetus mahtavalle päivälle.

Seuraava aamu käynnistyi aamupalalla ja tavaroiden pakkauksella. Paluumatkalla trekattiin vielä vähän lisää. Kun hiki oli nostettu pintaan ja lounaaksi oli syöty nasi goreng, niin laskettiin viidakossa virtaavaa jokea alas traktorin renkaista tehdyillä ilmarenkailla. Tämä oli kylmää, mutta mukavaa kyytiä! Laskemalla jokea alas, säästää viiden tunnin vaelluksen viidakossa.
Myöhemmin illalla kokoonnuimme porukalla kylän parhaaseen ravintolaan, jossa oppaat lauloivat ja soittivat kitaralla cover -biisejä tunnetuilta artistelta. Ilta venyi yön pimeille tunneille asti tanssien ja laulaen.

Jos viidakkotrekki ei kiinnosta, mutta haluat nähdä orankeja, on sinulla mahdollisuus osallistua niiden syöttämishetkeen. Näit itseasiassa näet lähempää näitä kädellisiä otuksia ja tuet myös orankien suojelutoimintaa. Nämä orangit ovat pelastettuja yksilöitä, joita “kuntoutetaan” ennen luontoon vapauttamista.

 

– Minna-Mari –

Lake Toba – kraaterijärven rannalla

Siirtyminen Indonesian puolelle Medaniin sujui lentäen Singaporesta. Lentokentälle saavuttaessa kävelet konttorille, josta saat viisumin 35$, jolla saat oleskella maassa kuukauden. Pienenä vinkkinä, että kannattaa vaihtaa niitä dollareita etukäteen, vaikka muilla valuutoilla maksaminen onnistuukin niin vaihtokurssi on surkea.

Lake Toballe pääsee helpoiten lentämällä Sumatralla sijaitsevaan Medanin kaupunkiin, josta matkaa voi sitten jatkaa minivanilla tai bussilla. Medanissa ei ole käytännössä minkäänlaista turisti-infrastruktuuria ja kaupunki on likaisimpia ja taatusti katupölyisin paikka, missä olemme koskaan käyneet. Taisin aikaisemmin mainita, kuinka Kuala Lumpurissa tuli katsottua enemmän ylöspäin kuin eteenpäin upeiden pilvenpiirtäjien johdosta. Täällä asia on hieman toinen. Ei ole nimittäin paljon varaa katsella muualle kuin jalkakäytävälle, jos sitä voi siksi edes kutsua. Jalkakäytävät nimittäin ovat täynnä ammottavia reikiä, jonne voi tippua harjaterästen lävistämäksi hetkenä minä hyvänsä. Kaiken kaikkinaan hyvin masentava paikka, jossa ei yhtä tai kahta pakollista yötä enempää halua viettää aikaa.

Batak tyylinen talo. Tunnusmerkkeinä koristeellinen terävä katto ja matala oviaukko.

Batak -tyylinen talo. Tunnusmerkkeinä koristeellinen terävä katto ja matala oviaukko.

Lake Toballe matkustimme minivanilla noin neljässä tunnissa (100 000 IDR). Järvelle saavuttaessa, tulet aluksi Parapatin kaupunkiin, josta matka taittuu veneellä Toba-järven keskellä sijaitsevalle Samosir saarelle (15 000 IDR). Tarkemmin sanottuna saavut tuk tuk nimiseen kylään, jossa majatalot ja resortit sijaitsevat. Tuk tuk kylä on todella pieni ja sen ympäri kävelee alle tunnissa. Samosir saari taas on suhteellisen suuri kokoinen ottaen huomioon sen sijainnin. Lake Toba on kraatterijärvi, joka on syntynyt tulivuorenpurkauksen johdosta.

Lake Toba on suosittu kohde suomalaisten matkaajien keskuudessa. Heti satamaan saavuttaessa tapasin miehen, jonka kanssa hetken juteltuani, hän nappasi kitarani ja alkoi soittaa Zen Cafen todella kaunis biisiä. Minne me oikein olemme tulleet?

Tuk tuk on erittäin hiljainen ja rauhallinen paikka. Kylän ympäri kävellessä tuskin tulet näkemään 5 turistia enempää. Tosin niistä viidestä saattaa kolme olla suomalaisia. Kiitos tästä kuuluu muuan Rikulle ja Tuomakselle, jotka muuten lähes kaikki tuntee täällä. Suomalaisten kanssa on aina mukava vaihtaa kuulumisia ja vietimme täällä ikimuistoisia iltoja parin helsinkiläisen kaverin kanssa.

Kaikki tervehtivät toisia kadulla niin paikalliset, että myös muut matkaajat. Ilmapiiri täällä on todella tervetullut. Sää täällä muistuttaa hyvin paljon suomen kesää ja muutenkin fiilis samanlainen kuin olisi suomessa mökillä järven rannalla. Ja aivan kuten kotimaassa niin myös täällä sataa usein vettä. Sade onneksi ajoittui pieniin kuuroihin, joita tuli lähes joka päivä.

Lake Toballa ei ole oikeastaan mitään tekemistä, mikä onkin koko saaren idea. Välillä tuntuu, että aika on pysähtynyt ja päivän kohokohtia on ravintoloissa syöminen. Muuten aika menee pitkälti riippumatossa loikoillessa, kirjaa lukiessa ja ihan vaan eksoottisia maisemia ihastellessa. Ruuasta vielä sen verran, että syrjäisen sijainnin vuoksi tavaran saatavuus on heikkoa, joten monesti ravintolat joutuvat myymään eioota. Esimerkiksi jos haluat kalaa niin se pitää ilmoittaa päivää aikaisemmin, koska ravintolat eivät pidä varastoja asiakkaiden vähyyden vuoksi.

Aktiviteetiksi otimme lähteä kiertämään Samosir- saarta skootterilla. Tuk tuk kylän ja sen ympäristön tiet ovat aivan kammottavassa kunnossa, mutta kunhan vain pääsee sieltä pois niin sen jälkeen teiden kunto paranee huomattavasti. Liikennettä ei ole juuri yhtään, joten sen puolin ei tule ongelmia. Samosirilta löytyy muutama vesiputous, sammuneita tulivuoria, riisipeltoja sekä oikeasti autenttista paikalliselämää. Saaren itäpuolella vierailee hyvin vähän matkailijoita, joten aina meidät nähdessään paikalliset lapset tervehtivät vimmatusti.

Tuk tuk kylästä, noin 45 kilometrin päässä, Sumatran mantereen puolelta löytyy kuumia lähteitä, joissa kävimme kylpemässä. Vulkaaninen lämpö nousee maaperästä lämmittäen veden lähes kiehuvaksi, joka jäähdytetään ja johdetaan sen jälkeen kylpyaltaisiin. Veden tarkkaa lämpötilaa on vaikea sanoa, mutta aluksi varpaita kastellessa tuntui, että eihän tuonne voi edes mennä. Hetken totuttelun jälkeen, pääsin altaaseen, tosin siellä ei paljon minuuttia kauempaa pysty kerrallaan olemaan. Altaat ovat ravintolan yhteydessä joihin oli vapaa pääsy, kunhan tilasi jotain ravintolasta. Miehille ja naisille löytyy omat osastot.

Kaiken kaikkiaan Lake Toba on kerrassaan upea paikka. Tänne on hyvä tulla rauhoittumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Yöelämää on turha etsiä, joten bilehileiden ei kannata vaivautua. Täällä on myös erittäin halpaa niin majoituksen kuin ruuan osalta. Ja kun tekemistä tai shoppailu mahdollisuuksia liiemmin ole, niin rahareikiä ei sen kummemmin tule. Meillä meni rahaa alle 20€ päivässä, mutta alle 10€ pääsee kyllä, jos tinkii majoituksesta.

– Jani –

Singapore – Marina Bay

Marina Bay Sands on 2010-vuonna avattu hotellikasino, josta löytyy lisäksi ravintoloita, kahviloita, baareja, merkkivaateliikkeitä sekä lukuisia aktiviteetteja kuten muun muassa luistelurata. Rakennus on maailman toiseksi kallein ja sen arvioidut rakennuskustannukset ovat 5,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Huoneita hotellissa on kaikkiaan 2561, ja kuten arvata saattaa, ne ovat erittäin kalliita.

Arkkitehtuuriltaan rakennus on, sanotaanko, erikoinen. Kolme 55-kerroksita erillistä tornia, joiden päällä on litistetyn banaanin näköinen tasanne. Tasanteelta löytyy 150 metriä pitkä uima-allas sekä yksi maailman kalleimmista baareista. Korkeutta koko komeudelta löytyy 207-metriä. Kulkeminen maan tasalta huipulle käy hetkessä huippunopeiden hissien avulla, jotka on muuten valmistanut suomalaisyritys KONE. Marina Bay Sands tarjoaa kahdesti joka ilta (klo 20:00 ja 22:00) huikean lasershown.

Singaporen Marina Bay alue näyttää huikeimmalta ilta-aikaan, ja mitä korkeammalta niin sen parempi. Muutamia vaihtoehtoja tähän on:

1) Singapore flyer on maailman toiseksi korkein maailmanpyörä joka kohoaa 165 metriä merenpinnan yläpuolelle ja tarjoaa 360 asteen näkymät. Puolituntia kestävä kierros maksaa 33S$. Ihan hyvä vaihtoehto paitsi kuvaamaan joutuu lasin läpi.

2) 282 metriä korkealla sijaitseva 1-Altitude baari tarjoaa korkeimman näköalan. Sisäänpääsymaksu 30S$, joka sisältää yhden juoman. Voi kuinka anteliasta, ei kiitos.

3) Marina Bay Sands skypark 207 metriä. Hissiin tarvitsee hotellin kortin, mutta kun astelee samaan aikaan jonkun kanssa jolta kortti löytyy, niin muutamassa sekunnissa olet jo ylhäällä. Pääsy rajoittuu pariin ravintolaan ja baariin. Nyt kun kerta olimme ylhäällä niin voisihan sitä nauttia näkymistä oluen kera. Hintaa pullolla oli 18SDG joten päädyimme nauttimaan maisemasta kuivin suihin ja menimme myöhemmin sitten pussikaljalle.

Toinen alueella sijaitseva nähtävyys on Gardens by the bay. Futuristisen näköinen puistoalue on voittanut lukuisia palkintoja erikoisella designillaan. Superpuiksi ristityt metalliset rakennelmat ja niitä kiertävät kulkutasanteet ovat kuin suoraan jostain scifi-elokuvasta.

Kaksi upeinta puutarhaa oli Cloud forest ja Flower dome. Näiden kahden yhdistelmälipulla on hintaa 28SGD ja vaikka hieman kalliimman puoleinen onkin niin suosittelen ehdottamasti vierailemaan.

Cloud forest on valtavan kokoinen kasvihuone. Ekosysteemi, josta löytyy valtava kirjo trooppisen sademetsän kasvillisuutta, sekä maailman korkein sisätilassa sijaitseva 35 metriä korkea vesiputous. Ilma täällä on kostea ja viileä, joten tänne on hyvä tulla vilvoittelemaan, kun ulkoilma käy tukalaksi. Tässä vuorta muistuttavassa, viiden kerroksen rakennelmassa kasvaa kukkia, puita ja muita kasveja. Hissi vie sinut ylimpään kerrokseen, josta voit jalan tulla alas vuorta kiertäen.

Flower dome kuten jo nimestä voi päätellä on eräänlainen kukkapuutarha. Täällä vallitsee kuiva ja viileä ilmasto. Tämä mahdollistaa laajan lajikirjon ja erilaisia kukkalajeja löytyy ympäri maailmaa. Täällä näyttelyn teemat ovat vaihtuvia, esimerkiksi meidän vierailun aikana oli jouluteema. Muutamia myös suomessa esiintyviä lajikkeita oli esillä.

 

– Jani –

Maailman halvin Michelin-tähden ravintola!

Kaiken ei välttämättä tarvitse olla niin kallista Singaporessa. Ruoka on yllättävänkin halpaa muuhun hintatasoon verrattuna. Kun kuulimme, että täältä löytyy maailman halvin Michelin tähden ravintola, josta saa annoksia jo parilla eurolla. Oli se jotain, mikä oli aivan pakko kokea. Tim Ho Wan nimeä kantavia ravintoloita löytyy yhteensä 5 kappaletta Singaporesta. Näitä ravintoloita löytyy myös muualta Aasiasta yhteensä 19 eri maasta.

Oli tämä meillekin ensimmäinen kerta, kun aterioimme tämän rengasvalmistajan myöntämän tähden ravintolassa. Iltaisin kannattaa sitten varautua jonottamaan. Ravintola tarjoaa tuolit, joten ei tarvitse seisoskella. Päivällä jos menee niin jonojen ei pitäisi aiheuttaa suurempia murheita. Viikonloppuisin tilanne on kuitenkin toinen. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä pääsimme alle puolessa tunnissa ravintolaan. Sisälle päästyämme ohjaa tarjoilija meidät pöytään ja tuo ruokalistat. Ruokalista ei ole mikään maailman laajin ja siitä löytyy enemmän gourmee-paloja kuin kokonaisia annoksia. Eli jos olet isonälkäinen käy aluksi jossain muualla syömässä ja tule sen jälkeen nautiskelemaan.

Annosten hinnat vaihteli välillä 3.80 - 18,80 singaporen dollaria. Eli 2,5€ - 12€. Ei paha.

Annosten hinnat vaihteli välillä 3.80 – 18,80 singaporen dollaria. Eli 2,5€ – 12€. Ei paha.

Kun jonotus on ohi, sisälle päästyäsi ja siihen asti, että ruoka on pöydässäsi ei onneksi mene kovin kauaa. Odotellessa voit ihastella ravintolan yksinkertaista, mutta tyylikästä sisustusta. Noh, mille se ruoka nyt sitten maistui? Meh, ihan hyvää joo, mutta ei todellakaan mitään makunystyröitä räjäyttävää. Maisteltua tuli seuraavaa: Friteerattua porkkanakakkua (1/5 pistettä), BBQ-dumblingeja (nämä oli erinomaisia), naudanliha nuudelikeittoa (ihan ok) ja tofuun käärittyjä katkarapu-sianliharullia (kevätrullat on kyllä parempia). Hintalaatusuhteeltaan ja ihan vaan yleisenä kokemuksena suosittelen kyllä kaikille, jotka tuollapäin vierailee.

20141116_003906

 

– Jani –

Leijonaa mä metsästän

Otin asiaksi lähteä käymään amerikkalaisten ystäviemme kanssa maailmanluokan eläintarhassa, Janin ollessa kuumeessa. Matka eläintarhaan taittui näppärästi metrolla ja bussilla, joihin käy Singaporen lähiliikennekortti.
Sisäänpääsymaksu on 32 Singaporen dollaria eli noin 21 euroa. Rahoille saa taatusti vastinetta. Eläintarha on kooltaan 28 hehtaaria iso sekä tarjoaa yli 400 eri eläinlajia ja yli 3600 eläintä.

Eläintarha on jaettu 11 alueeseen, joita on jäinen tundra, villi Afrikka, Australian takapiha, Etiopian iso hautavajoama, polku puunlatvoissa, gibbonisaari, kädellisten kuningaskunta, matelijaterraario, otuksien majatalo ja trooppiset viljelykset ja orkideapuutarha.
Täältä löytyy kenguruita, zeeproja, sarvikuonoja, kirahveita, tamariineja, vaippapaviaaneja, simpansseja, lemureita, jätti kilpikonnia, krokotiileja ja monta muuta.

Eläintarhassa vierailemiselle kannattaa varata kokonainen päivä, koska nähtävää on paljon. Eläimiin pääsee paremmin tutustumaan ajan kanssa, koska jonot eläinten luo, saattavat joskus olla hyvinkin pitkät. Alueella on muutama ravintola, joista voi ostaa juotavaa ja syötävää.

Tiesitkö, että 60 vuodessa sarvikuono populaatio on pienentynyt 90 %. Nykyään sarvikuonoja on alle 5000 yksilöä.

Tiesitkö, että 60 vuodessa sarvikuono populaatio on pienentynyt 90 %. Nykyään sarvikuonoja on alle 5000 yksilöä.

Kaksi erikoisinta eläinlajia, jotka näin ensimmäistä kertaa oli orangit ja jääkarhu. Singaporen eläintarha on ainoa eläintarha, jossa voit nähdä orankeja ja vieläpä kiipeilemässä puissa pääsi yläpuolella. Orankeja oli ilo seurata, kun ne liikkua vapaasti puiden latvoissa. Täältä löytyy sekä Borneon että Sumatran orankeja. Erona orankirotujen välillä on se, että Borneon orangit ovat pienemmän kokoisia ja lyhyempi karvaisia kuin lasien takana ollut vanha Sumatran oranki. Orangeille oli järjestetty kaikenlaisia älyllisiä leikkejä ja tehtäviä, mitä he tekivät päivän ratoksi. Itse suurena orankifanina ihmettelin muiden ihmisten reagoimattomuutta tällä alueella. Ihmiset vain kävelivät tämän alueen ohi, näkemättä vilkaisuakaan tästä ainutlaatuisesta lajista. Minun onni oli tässä tilanteessa, kun sain rauhassa kuvata ja seurata näitä leikkiviä otuksia.

Jääkarhujen osasto on uusin, mitä eläintarhaan on viimeksi tehty. Jääkarhuille on rakennettu kylmää ilmastoa muistuttava osasto jääluolalla ja kylmällä altaalla. Inuka –niminen jääkarhu on ensimmäinen, mikä on syntynyt tropiikin lämmössä Singaporen eläintarhassa. Valitettavasti en Inukasta yhtään kuvaa saanut, kun sillä oli päiväunien aika.

Eläintarha jätti positiivisen kokemuksen ja mielihyvän taakseen. Tarjoamalla luonnonmukaisen, monipuolisen ja voisin sanoa, että eläinten ehdolla rakennetun tarhan. Apinat kiipeilivät vapaasti puissa ja tulivat välillä käymään maantasolla. Liskot ja jalalliset linnut, kengurut tallustivat vastaan.
Bengalin tiikerin syöttämistä pääsimme seuraamaan myös hyvin läheltä. Kirahveja pääsi syöttämään 3-5 Singaporen dollarilla, ja silloin oli hyvä mahdollisuus ottaa lähikuva kirahvin kanssa.

Viimeisen sadan vuoden aikana 97% tiikeri populaatiosta on hävinnyt.

Viimeisen sadan vuoden aikana 97 % tiikeri populaatiosta on hävinnyt.

Onneksi olimme kiertäneet koko eläintarhan, kun tropiikin ilma muuttui. Vettä alkoi sataa kaatamalla ja ukkonen jyrisemään. Jäimme jumiin eläintarhaan, koska juokseminen kaatosateessa eläintarhan poikki ei houkutellut ketään. Tunnin turhan odottelun jälkeen, teimme sotasuunnitelman, jossa päätimme lähteä juosten lähtöpisteelle lippuluukulle. Bussia odotellessa, piristyksenä hetkeen, näimme karanneen linnun pällistelevän ihmisten ja autojen keskellä.

See you later, alligator!

See you later, alligator!

 

Singaporen 150-vuotta vanhalle kasvitieteelliselle puutarhalle kannattaa varata kokonainen päivä. Singaporella on ollut suunnitelma tehdä saaresta suuri puutarhakaupunki. Tässä ovat kyllä onnistuneet todella hyvin. Alueen puutarhat on jaettu osastoihin, joita ovat parantava-, eko-, evoluutio-, orkidea-, inkivääripuutarhat ja Jacob Ballasin lasten puutarha sekä palmulaakso. Näiden lisäksi voit käveleskellä sademetsässä, aurinkopuutarhassa sekä käydä ihastelemassa bonsaipuita tai bambukokoelmaa.

Tänne pääsee näppärästi metrolla, joka pysähtyy botanic gardens –asemalle. Metro pysähtyy Bukit Timah portille, josta on hyvä aloittaa puutarhan kiertäminen. Kasvitieteellinen puutarha on auki arkisin 5 aamusta keskiyöhön ja on ilmainen. Orkideapuutarha on vierailemisen arvoinen. Sisäänpääsymaksu on 5 Singaporen dollaria ja täältä löytyy yli 1000 värikästä eri orkidealajia.

Kasvitieteellisestä puutarhasta on vaikea kertoa yksityiskohtaisemmin ilman listaa kukkalajitelmista tai puulajitelmista. Se kannattaa käydä itse katsomassa. Mukaan kannattaa ottaa kartta, koska puutarha-alue on todella suuri etkä epähuomiossa saata kiinnittää huomiota kaikkiin puutarhan polkuihin. Alueelta löytyy muutama ravintola sekä levähdyspaikkoja, joissa kannattaa hetkeksi istahtaa ja nauttia luonnonantimista.

 

– Minna-Mari –

Singapore – kohti kieltojen maata

Matkustimme Kuala Lumpurista bussilla Singaporeen. Tämä oli loistava tapa matkustaa, koska se ei ollut mikä tahansa bussi. Se oli paras bussi, jolla olemme koskaan matkustaneet. Viiden tunnin kestoinen matka ei olisi voinut olla mukavampi, istuessa ekstra leveillä pehmeillä penkeillä ja saaden hierontaa samalla. Eikä hintakaan päätä huimannut 40Rm/10€ hinnalla. Bussi pysähtyi Malesian rajalle, jossa jokaisen matkustajan piti kävellä tullin läpi. Tämän jälkeen matka jatkui kohti Singaporea rajaa, missä kymmenet bussit ja useammat henkilöautot odottivat vuoroaan. Yksitellen bussit jättivät matkustajat passintarkastukseen. Kaikki kamat piti bussista ottaa mukaan läpivalaisutarkastukseen. Tästäkin vielä matka jatkui bussilla tovin, kunnes pääsimme lopulta Singaporen rajojen sisälle. Suomalaiset eivät tarvitse viisumia matkustaessaan Singaporessa alle 90 päivää.

Olimme aikaisemmin varanneet hotellin punaisten lyhtyjen alueelta Geylong- kaupunginosasta. Tämä siksi, että täältä voi löytää edullisempia hotelleja, sillä majoitus on yleisesti hyvin kallista. Maksoimme kahden hengen huoneesta ilmastoinnilla keskimäärin 36€ yöltä. Luimme aiempia hotelliarvosteluja, joissa varoiteltiin alueen ilmapiiristä ja olipa taksikuski myös todennut samassa hotellissa asuville ystävillemme, että tällä alueella kannattaa sitten olla varuillaan. Mitäköhän mahtoi tarkoittaa, sillä koimme olomme hyvin turvalliseksi täällä. Geylongista löytyy myös varsin kohtuuhintaista ruokaa, sillä jo neljällä singaporen dollarilla saa kohtuullisen annoksen, esimerkiksi paistettua ankkaa ja riisiä. Maassa, missä kaikki on kiellettyä aina purukumista homoseksuaaliseen kanssakäymiseen, on tämä alue varsin erilainen ja jo itsessään kokemisen arvoinen.

Meidän hotellia ja sitä ympäröivän korttelin varrella löytyi 10 metrin välein täysiin meikkeihin ja lyhimpiin hameisiin pukeutuneita huor…. prostituoitua. Nämä tarjosivat täysin avoimesti palvelujaan siinä aamusta iltaan välillä vuoroja vaihdellen. Jokaista näitä kohtaan oli myös yhtä monta sutenööriä/vedonvälittäjä/bodyguard/yleissähläri äijää, jotka notkuivat tiellä jakaen ohjeita tytöilleen. Tätä jo itsessään oli huvittava seurata kulmakuppilasta. Yksi uskomaton suoritus alueella näkyi, kuin katusählärit myivät jätesäkillisen laittomasti Malesiasta maahantuotuja savukkeita parissa minuutissa. Kaikki oli niin oikein ajoitettua, suunniteltua ja järjestelmällistä, että oli oikein ilo katsella. Hinta oli alle puolet, mitä kaupasta ostetuissa. Huomautan, että Singaporeen saa tuoda rajan yli vain yhden avatun tupakka-askin.

Isoveli valvoo

Isoveli valvoo

Singapore on pinta-alaltaan pieni saarivaltio, jossa asuu 5,5 miljoonaa ihmistä ja se on maailman toiseksi tiheimmin asuttu paikka. Singaporessa ylivoimaisesti kätevin tapa on liikkua metrolla. Ja se on vielä lisäksi halpaa. Hankimme 3 päivän kortin, jossa rajaton määrä matkoja. Hintaa tuli 20sg$/13€ + 10sg$/6,5€ pantti, jonka saa takaisin kuin kortin palauttaa. Myöskään kertalippuja ei kannata heittää pois, koska niihin voi ladata lisää matkoja ja näin voi säästää joitakin kymmeniä senttejä. Metroverkosto on hyvin selkeä ja hyvin opastettu ja organisoitu, niin kuin kaikki täällä. Aikatauluista kannattaa pitää kiinni, koska ne kulkuneuvot oikeasti lähtevät ajoissa täällä. Taksit on myös kohtuullisesti hinnoiteltuja ja ajavat mittarilla.

Kuten jo mainittua hintataso täällä on muuhun Aasiaan verrattuna hyvin korkea. Vastapainona tälle Singapore on yksi maailman turvallisimmista paikoista, huippumoderni, puhdas ja paikka, jossa kaikki vaan yksinkertaisesti toimii. Maalla on myös varsin ankara lainsäädäntö ja jos teet kovia tuhmuuksia myös kuolemantuomio on käytännössä. Täällä voi selvitä 50€ päiväbudjetilla, mutta toisaalta sen 100€ saa menemään myös hyvin helposti päivässä. Singaporessa on kaiken lisäksi valtavasti kaikkea mielenkiintoista tekemistä, mutta ne kaikki myös maksaa ja paljon. Niistä lisää seuraavaksi.

 

– Jani –

Tulikärpäsiä keskellä ei mitään

Lähdimme vierailemaan Kuala Selangorin kaupungiin noin 50 kymmenen kilometrin päähän Kuala Lumpurista Kuala. Bussi numero 141 lähtee Kuala Lumpurin bussiasemalta ja matka kestää parisen tuntia (7,30Rm/1,70€). Bussi lähtee ja pysähtyy hetken päästä hotellimme, josta juuri kirjauduimme ulos vieressä olevalle pysäkille. Tämä olisi ollut kiva tietää hieman aiemmin, sillä juuri äsken matkustettiin viisi kilometriä taksilla bussiasemalle, jotta pääsisimme bussiin. Tänne järjestetään myös päiväretkiä KL:sta , mutta ne ovat erittäin kalliita siihen nähden, mitä tarjoavat. Tämä maaseutu-kaupunki sai ihmettelemisen aihetta, kun kaksi länsimaalaista hyppää bussista vilkkaan tien pientareelle. Kävelimme ensimmäiseen hotelliin, minkä näimme. Täällä tosin ei olisi ollut vaikeaa valita hotellia kaikista kolmesta vaihtoehdoista. Ydinkeskustaa on valtatien varrella noin kilometrin verran. Muutama hassu rakennus ja jopa McDonald’s löytyy täältä. Muu ympäristö muistuttaa enemmän maaseutua.

Ruuhka-aika.

Ruuhka-aika.

Auton parkkeeraus kammoisen unelma.

Auton parkkeeraus kammoisen unelma.

Positiivisinta vierailussamme oli tapa, jolla meidät otettiin vastaan. Yleensä ihmiset tulevat tänne päiväretkelle Kuala Lumpurista ja hyvin harva heistä näkee muuta kuin tulikärpäspuiston. Tästä johtuen kaupungilla kävellessä olo oli kuin julkkiksella konsanaan, kun päät kääntyivät meidät nähdessään ja ihmiset tervehtivät ohiajavista ajoneuvoista. Ihmiset olivat myös hyvin avuliaita meitä kohtaan. Vaikka kielitaito oli paikoitellen puutteellista hoitui kaikki tarvittava kuitenkin helposti.

Tämä pentu asui sadevesi viemärissä.

Tämä pentu asui sadevesi viemärissä.

Paikka, missä tulikärpäset sijaitsevat eli Bukit Belimbing on kymmenisen kilometriä kaupungista ja sen valosaasteesta. Tänne kun ei ole julkista liikennettä niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi palkata taksi viemään meidät katsomaan tulikärpäsiä (40Rm/9,40€). Puistoon oli lisäksi 15Rm/3,70€ pääsymaksu.

Vedessä liikuimme pienellä veneellä, jossa oli hiljaisin perämoottori ikinä. Muutenkin hiljaisuutta vaaditaan, jotta kokemus pääsee etuihinsa. Onneksi meidän veneretkikunta osasi pitää suunsa supussa ja pääsimme nauttimaan, kun tulikärpäset loistivat kuin tähdet taivaalla, täydellisessä pimeydessä sekä hiljaisuudessa. Valokuvat jos niitä edes saa eivät tee mitään oikeutta kokemukselle, se täytyy nähdä itse! Matka oli kestoltaan melko lyhyt, vain noin puoli tuntia, mutta kuitenkin ihan vaikuttava.

Tulikärpäsiä pimeydessä ISO6400 f1,4 1/8s

Tulikärpäsiä pimeydessä ISO6400 f1,4 1/8s

Oikeastaan tämän lisäksi paljoa muuta tekemistä ei kaupungista löydy. Bukit Melawatin linnoitus löytyy läheisen kukkulan päältä sen lisäksi luonnonpuisto vähän matkan päästä sekä lintutorneja ja yli 150 tavattua lajia bongareille. Mukavaa vaihtelua KL:n hektisyydelle ja kiva pieni idyllinen paikka tulla rauhoittumaan ja nauttimaan maalaismaisemista.

 

-Jani-

 

 

Batu caves

Kuala Lumpurista 13 kilometrin päässä sijaitsevat kalkkikivikalliot löydettiin vuonna 1878. Amerikkalainen luonnontieteilijä William Hornaday havahtui voimakkaaseen tuoksuun ja lähti etsimään sen lähdettä. Kalkkikivikallioiden uskotaan syntyneen noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Batu Caves koostuu kolmesta suuremmasta ja muutamasta pienemmästä luolasta ja käytävistä kalkkikivikallion sisällä. Ja mikä tämä tuoksu oli, joka luonnontieteilijän tänne johdatti? Aromi oli sekoitus mätänevästä durian-hedelmästä ja lepakonpaskasta.

Tunnetuimman luolan, niin kutsutun Temppeliluolan, edessä seisoo 42,7 metrinen kullattu hindujumala. Muruga, on jumala Shivan poika ja Ganeshin veli. Tämä kullattu jumalapatsas on sodan jumala, ja tunnetaan myös nimillä Karthilkeya, Arumuga, Shanmuga, Guhan, Skanda, Subramanya ja Kumara. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse patsas on jo huikea ja näkemisen arvoinen. Se on maailman suurin Muruga –jumalasta tehty patsas. Kullattu Muruga on melko uusi patsas, sillä se valmistui vuonna 2006. Sitä rakennettiin kolme vuotta ja rakennusmateriaalia haettiin Thaimaasta asti.

42,7 metriä korkea Muruga patsas.

42,7 metriä korkea Muruga patsas.

Jotta pääset ihastelemaan näköalaa, on sinun kiivettävä 272 porrasta. Matka ei ollut päätä huimaava, noin 100 metriä ja sen kiipeää hetkessä ylös. Heti kallion liepeille ylös päästyä, löytyy rihkamakauppoja ja suitsukekauppoja vierivieren. Juotavaa myydään myös, mutta ei siinä juomaan pysty, koska hindumusiikki soi korvia särkevän kovaa.

Kallion sisälle on rakennettu paikan tunnetuin temppeli. Hindutemppeliä voisi paremminkin luonnehtia alttariksi, joka on syvemmällä luolassa. Paikka on rauhallinen ja hiljainen, pieni ja vaatimaton. Mutta kuitenkin todella kaunis, kun ylhäältä tuleva luonnonvalo valaisee kallion seiniä luonnonmukaisesti. Kallionseinät ovat jyrkästi ylöspäin nousevia ja niiden tippukivimuodostelmia voisi kauemminkin tarkastella.

272 porrasta kohti luolaa.

272 porrasta kohti luolaa.

Sisäänkäyntien vasemmalla puolella on 15 metrinen Hanuman –jumalan patsas ja hänelle omistettu kalliokiviluola, josta löytyy hindujen taidetta. Ja keskimmäinen kalkkikiviluola Dark Cave on maksullinen luola, jonne järjestetään opastettuja kierroksia. Siellä pääsee tutustumaan lähemmin tippukivimuodostelmiin ja luolastossa asuviin otuksiin, kuten lepakkoihin.

Hanuman.

Hanuman.

Seurasimme vierestä, kuinka röyhkeitä jaavanmakaki –apinat ovat. Olimme tulossa portaita alas temppeliltä, kun edessämme kävelleen naisen pussiin hyppäsi kiinni takaapäin tullut apina, varastaen naisen hedelmät. Ympärillä olleet yrittivät säikytellä apinaa huitomalla ja huutamalla, mutta se oli tehotonta. Kun ihmiset hätistelevät liian lähelle tulevia apinoita, sähisevät ne vain takaisin. Täällä kannattaa pitää omaisuus piilossa ja pysyä valppaana. Jaavanmakakit ovat erittäin uteliaita ja kiinnostuvat kiiltävistä esineistä.

Roskan määrä alueella oli kamala. Apinat taitavat kuljettaa roskia luolan sisälle ja jättävät ne sinne. Lisäksi ihmiset heittävät roskia muuallekin, kuin roskille suunnattuihin koreihin. Tämä oli taas yksi harmillinen näky, joka pilaa luonnonkauneutta.

Apinat vaanivat pahaa aavistamattomia korealaisturisteja.

Apinat vaanivat pahaa aavistamattomia korealaisturisteja.

Batu Caves on hinduille pyhäpaikka ja he viettävät thaipusam -juhlaa siellä kerran vuodessa. Juhla on lähtöisin Etelä-Intiasta tamilien kulttuurista. Pyhiinvaeltajat kurittavat itseään erilaisin keinoin, kuten lävistämällä kasvonsa esineillä tai kiinnittämällä selkäänsä koukkuja. Tätä emme päässeet seuraamaan, koska juhlaa vietetään alkuvuodesta. Muistuttaa teemaltaan Thaimaan Phuketissa järjestettävistä kasvissyöjä festivaalista.

Tänne pääsee helposti junalla parilla eurolla. Junat (KTM) ovat moderneja ja pysyvät hyvin ajassa. Junassa ei saa syödä, juoda tai roskata. Tämä olikin yllättävää, kuinka siistejä junat olivat. Junalla pääsee alle tunnissa Batu Caves pysäkille suoraan. Ja nähtävyys on parinkymmenen metrin päässä.

 

– Minna-Mari –

Kuala Lumpur

Kuala Lumpur on sekoitus vanhan siirtomaa-ajan rakennuksia ja uutta modernia arkkitehtuuria. Lisäksi suurin osa kaupungin asukkaista koostuu malaijista, kiinalaisista ja intialaisista. Kuala Lumpur on sekalainen soppa, jossa on kaikkea vähän (ja silti ei oikeastaan mitään). Tuntuu, että paikalla ei ole varsinaisesti omaa identiteettiä vaan on pikemmin kummallinen sekoitus yllä olevia kulttuureja.
Kuala Lumpur jakaa tunteita myös varsin ristiriitaisesti. Voit nähdä lamborghineja ja ferrareita ajamassa kaupungin kaduilla ja samalla vilkaisulla, näet lapsia tonkimassa roskiksia, etsien ruuantähteitä rottien vilistessä heidän välistä. Kokonaisuutena kaupungista jäi melko vaisu kokemus ja voisin kutsua sitä jopa hieman tylsäksi.

Tämä on niitä kaupunkeja, jossa tulee katseltua enemmän ylöspäin kuin eteensä. Keskusta-alue on täynnä upeita pilvenpiirtäjiä, prameita ostoskeskuksia sekä fiinejä ravintoloita. Täältä löytyy myös maailman halvimpia viiden tähden hotelleja. Sijoittamalla vähän enemmän majoitukseen, pääsee nauttimaan luksuksesta yllättävänkin edullisesti. Me kuitenkin tyydyimme vain neljän tähden hotelliin.
Kaupunki sopii erityisen hyvin viikonloppu matkailijoille sekä shoppailusta kiinnostuneille. Kuala Lumpur tyydyttää ostoshimon yli 60 ostoskeskuksella ja tarjoaa ihailtavaa toinen toisistaan hienoimmilla rakennuksilla. Bukit Bintang, Jalan Ampang ja Bangsar ovat suurimpia shoppailun ja viihteen keskuksia.

ostariKaupungin tunnetuin nähtävyys ja koko Malesian ikonisin maamerkki löytyy Golden Trianglesta. Vuonna 1998 valmistunut Petronas Twin Tower 452 metriä korkeat tornitalot ovat maailman viidenneksi korkein rakennus.
Rakennusten katolle ei ole pääsyä, mutta 58 metriä pitkällä sillalla, joka yhdistää tornit 42 kerroksessa 170 metrissä, on mahdollista käydä. Liput tänne pitää sitten varata päivää aikaisemmin rajoitetun määrän vuoksi.
Tornien ensimmäisistä kerroksista löytyy suuri Suria KLCC ostoskeskus, taidegalleria, konserttisalin ja tiedekeskus ja lopuista kerroksista toimistoja. Hissejä täällä on vaatimattomat 88 kappaletta. Päiväsaikaan tornit ovat aika mitäänsanomattoman näköiset, mutta illan pimetessä valaistuna todella huikea näky. Me tyydyimme katselemaan torneja maan tasalta, ja samalla voit myös nähdä akrobaattisimpia valokuvausasentoja, kun turistit vääntyvät, mitä ihmeellisempiin asentoihin selfieitä ottaessaan.
Kaupunkia voi ihailla vieläkin korkeammalta, sillä Menara säänvalvontatorni tarjoaa ravintolan sekä näköalatasanteen 335 metrissä.

Chinatown (Petaling Street) on ehdottomasti kaupungin mielenkiintoisin alue. Kun muslimien halal-ruoka kyllästyttää ja kaljahammasta alkaa kolottaa niin kannattaa suunnata tänne. Alkoholi on sitten erittäin kallista Malesiassa. Chinatown on oikea valopilkku muuten hyvin konservatiivisessa kaupungissa. Jos luottoraja ei riitä aitoon LV:n laukkuun, niin täältä löytyy kopiota kopion perään. Alue on melkoinen turistirysä, ja täällä pystyy tinkimään ostohinnoista. Budjettireissaajien kannattaa etsiä majoitusta täältä. Ravintoloita on lukematon määrä ja ne tarjoavat paikallista, kiinalaista, intialaista ja länkkäriruokaa.

Kuala Lumpur on laajalle levinnyt kaupunki ja julkisia joutuu käyttämään vaihtaessa paikasta toiseen. Välimatkat ovat täällä toisinaan hyvinkin pitkiä. Taksit ovat vanhoja ja suostuvat ajamaan mittarilla. Jos kuljettaja ei kuitenkaan suostu laittamaan mittaria päälle, kannattaa ottaa toinen taksi. Metrolla on kätevä ja halpa liikkua, täällä on myös kahden vaunun sky –junia (LRT). Taksilla ja jalan pääsee helpoiten ydinkeskustassa.

Täältä oli tarkoitus hankkia valmiiksi kahden kuukauden viisumi Indonesiaan, joka ei tosin mennyt ihan nappiin. Suurlähetystön ovella tuli käännytys, koska ilmeisesti shortsit ja varvassandaalit eivät ole validi asu. Lähetystön ulkopuolella löytyi kuitenkin yllättäen äijä, joka vuokrasi pitkiä housuja ja kenkiä pakettiauton perästä viereisellä kujalla. Eli emme olleet ainoat asiattomasti pukeutuneet. Vuokrahinta olisi tosin ollut korkeampi kuin edestakainen taksimatka hotellille vaatteita vaihtamaan. Jäi siis kaupat tällä erää tekemättä. Lähetystöön päästyämme seuraavana päivänä, kävi ilmi, että he eivät myönnä kuin kuukauden mittaisen turistiviisumin, jonka tosin saa myös maahan saavuttaessa.

 

– Minna-Mari & Jani –