Bangkok viimeinen erä – Lumpinee ja Khao San Road

Viimeisenä yhteisenä iltana saksalaisten ystäviemme kanssa päätimme lähteä katsomaan maan kansallisurheilua Muay Thai:ta kuuluisalle Lumpinee stadionille. Täällä järjestetään iltamia pari kertaa viikossa. Paikalliset mestarit puolustavat vöitään ja meteli yleisössä on korvia särkevää. Tämä ääni ei kuitenkaan synny yleisössä reaktiona ainoastaan ottelussa onnistuneiden iskujen vaihdon johdosta vaan myös armottoman vedonlyönnin jatkuvana seuraamuksena. Katsojat huutavat panostuksia vedonvälittäjille jatkuvasti ja voi vain ihmetellä, miten heidän kirjanpitonsa pysyy kunnossa.

Khao San road on katu, jonka varrelta löytyy yhtä jos toista hyödyllistä ja ei niin hyödyllistä palvelua. Tämä on niitä risteyspisteitä, minne ihmiset tulevat viettämään pari yötä ja jatkavat sitten matkaa muihin kohteisiin. Täältä löytyy myös kaupungin halvimmat majatalot, laadusta en tosin voi mennä takuuseen. Lisäksi löytyy matkatoimistoja, same-same vaateliikkeitä, ravintoloita, muita reissaajia eli kaikkea tuttua ja turvallista, jotta matkaaja voi tuntea olonsa kotoisaksi. Ja kaikki käy kädenkäänteessä, jopa väärät ajokortit ja opiskelijatodistukset.

Jätimme Khao San -kadulla vierailun viimeisille päiville, koska mitään suurempaa houkutusta ei meillä kyseiselle kadulle ollut. En usko minkään ”reppureissaajakadun” vetävän vertoja Delhin Paharganjille niin hyvässä kuin pahassa. Houkutusta ei myöskään ollut majoittua Khao Sanilla, koska Bangkokista löytyy muualtakin majapaikkoja ilman turhaa sähläystä ja teknobasson jyskytystä.

Todellisuudessa katu on lyhyt, noin pari sataa metriä. Sinne tokin mahtuu tunnetut brändit kuten McDonald’s, Burger King, Subway, KCF ja Starbucks Coffee sekä baareja baarien jälkeen. Myös hotellisbisnes on havainnut rahavirran kadulla ja alkanut rakentamaan tasokkaampia hotelleja matkailijoille. Khao San on kokenut suurta muutosta ajan saatossa.

Täältä pois lähtiessä kannattaa kävellä pari katua sivummalle ja ottaa sieltä mittarilla ajava taksi. Tulee takuulla halvemmaksi, kuin tuktuk -kyyti Khao San roadilta. Tämä tuli nimittäin testatuksi ystäviemme kanssa Lumpinin stadioninne mentäessä. Tulimme molemmat eri suunnista, mutta matkaa meillä oli suhteellisen sama verran, noin 10 kilometriä. Me maksoimme mittarilla ajavasta taksikyydistä 110 bahtia, kun taas Kony ja Leny ”neuvottelivat” taksikyydin 600 bahtilla, joka ajoi vielä tietullien läpi.

Sain tahtoni läpi, kun halusin lähteä kiertelemään suurkaupungin ostoskeskuksia. Bangkokin ostoskeskukset ovat jo pelkästään näkemisen arvoisia. Terminal 21 (Sukhumvit) tarjoaa 9:n kerroksisen maailman ympärysmatkan. Kerrokset vievät sinut Karibialle, Roomaan, Pariisiin, Tokioon, Lontooseen, Istanbuliin, San Franciscoon ja Hollywoodiin. Lisäksi vielä saman katon alla, voit samalla käydä ”gourmee” ruokakauppassa ja vaikka leffateatterissa.

Bangkokin kolmesta monikerroksisestä Siam ostoskeskuksesta löytyy jokaiselle shoppailusta kiinnostuneelle jotakin. Siam Centeristä löytyy nykypäivän merkkejä, lompakolle sopivampia merkkejä kun taas Siam Paragonista löytyy Louis Vuittonista Vercaseen. Kolmas Siam Discovery on nuorison keskuudessa suosittu ostari, josta löytyy myös tunnettuja brändejä. Ja kaikki nämä kolme isoa ostoskeskusta ovat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan.

MBK –niminen ostoskeskus löytyy Siam Centerin vierestä. Täältä 8 –kerroksisesta ostoskeskuksesta löytyy paljon piraattitavaraa ja hinnasta pääsee paremmin neuvottelemaan. MBK:ta voisi hyvin kuvailla basaari –tyyliseksi, koska kerrokset ovat täynnä pieniä käytäviä, joissa on kova hulina. Täältä, jos jostakin löytyy todella hyvin kopioituja merkkilaukkuja ja vaatteita. Suosittelen, kuitenkin kääntymään Siam ostoskeskusten puoleen, jos haluat olla varma tuotteen aitoudesta.

 

 

– Minna-Mari –

Wat Pho – makaavan Buddhan temppeli

Lähdimme katsomaan omin silmin kuvista aiemmin nähtyä, Bangkokissa sijaitsevaa kultaista Buddhaa. Wat Pho on yksi Bangkokin vanhimmista ja suurimmista temppelialueista. Pohjoispuolella sijaitsee makaava Buddha ja thai –hierontakoulu. Eteläpuolella puolestaan on buddhalainen luostari, munkkien asuinalue ja buddhalainen koulu.

Sisäänpääsy koko temppelialueelle oli 100 baht. Alue sisälsi kuvankauniita temppeleitä ja pieniä puutarhoja. Temppeleiden kaikki pienet yksityiskohdat olivat uskomattoman tarkasti tehty ja ne kimaltelivat auringonvalossa. Jokaista temppeliä kohden portilla oli omat kivestä veistetyt vartijat.


Tunnetuin nähtävyys on kuitenkin tämä 15 metriä korkea ja 43 metriä pitkä kyljellään makaava ja hymyilevä Buddha –patsas. Ennen temppeliin astumista, on kengät riisuttava ja naisten peitettävä hartiat. Olin onneksi varannut oman huivini mukaan, eikä minun tarvinnut laittaa päälleni temppelin lainaamaa räikeän vihreää kylpytakkia.

Kun pääsimme ulkoisista muodollisuuksista eteenpäin, näky sisällä oli vaikuttava. Siinä se makasi suurempana kuin kuvittelin, ihmisten kameravalojen räiskynnässä. Kivestä veistetty patsas on kullalla päällystetty.
Buddhan suuret jalat ovat 3 metriä korkeat ja 4,5 metriä pitkät. Jalkoihin on kaiverrettu 108 hyväenteistä symbolia, joista Buddhan voi tunnistaa, kuten kukkiin, tanssijoihin, valkoisiin elefantteihin, tiikereihin ja alttarikuviin. Temppelissä on myös 108 kuparista pataa. Ihmiset voivat pudottaa kolikoita näihin 108 pataan, koska sen uskotaan tuovan hyvää onnea. Lisäksi 20 bahtin hyväntekeväisyys sijoitus auttaa ylläpitämään temppeleitä.

Wat Pho oli ensimmäinen yliopisto Thaimaassa. Se keskittyi uskontoon, tieteeseen ja kirjallisuuteen. Se on myös perinteisen hieronnan ja lääketieteen keskus. Muun muassa thai –hieronta on saanut alkunsa täällä.

Wat Pho ei ole niin sanottu pyhiinvaelluskohde, se on enemmänkin koriste. Minä koin asian toisin. Minulle Wat Pho oli paikka rauhoittua ja kunnioittaa Buddhaa. Vaikka en kovin buddhalainen koe olevani (vielä), niin se on silti lähellä sydäntäni.

– Minna-Mari –

 

Bangkok Sukhumvit – pilvenpiirtäjiä ja liikenneruuhkia.

Saavuimme Bangkokiin aamupäivästä ja kun ilmastoidun lentokentän liukuovet avautuivat, tulvi ihanan lämmin ja kostea ilma päin kasvoja. Tämän ensikosketuksen jälkeen suuntasimme junalla kohti Sukhumvit –kaupunginosaa. Sukhumvit on täynnä pilvenpiirtäjiä, loistohotelleja, luksusasuntoja ja ostoskeskuksia eli käytännössä kaikkea, mikä ei oikein sovi meille. Ensimmäisen yön majotuimme Admiral Premier hotellissa, jonka katolta näkyi varsin hienot maisemat.

Oleskelimme suurimman osan ajasta hotellilla kirien univelkaa kiinni.Kolme seuraavaa yötä olimme -80% tarjouksella Windor Suites loistohotellissa. Tämä valinta tehtiin siksi, että välttyisimme pahimmalta kulttuurishokilta ja saisimme levätä, mikä olikin näin jälkikäteen hyvä ajatus. Khao san roadille suuntaamme palattuamme etelä-Thaimaan kierrokselta odottamaan jatkolentoa Kuala Lumpuriin.

Bussilippuja Phuketiin lähdimme hakemaan Mo chit bussiasemalta. Matka metrolla (34 baht/suunta) Chatuchak Park pysäkille, josta jatkoimme lokaalibussilla (8 baht/suunta). Sieltä varasimme bussiliput Phukettiin lauantaiaamuksi. Toki matkan olisi voinut varata mistä tahansa matkatoimistosta, mutta halusimme varmistua, ettei aamulla kävisi niin, että ”yllättäen” päätyisimmekin matkustamaan polvet suussa minivanissa bussin sijaan. Thaimaassa bussikuskeilla on yleensä tapana kääntää ilmastointi kohti kaakkoa, joten on hyvä varata pidempää vaatetta mukaan matkan ajaksi.

Matkustaminen on todella halpaa Bangkokissa. Takseissa on mittarit ja aloitusmaksu on 35 baht, jonka jälkeen 5 baht/km. Tuktukilla matkustettaessa, on hyvä tietää ainakin jotain osviittaa hinnoista ja etäisyyksistä, koska muuten huijatuksi tulemisen riski on suuri. Ja tärkein asia; muista aina tinkiä! Lyhyelle matkalle löytyy pikkurahalla myös scootteri kyyditystä. Yksinmatkaajalle hyvä vaihtoehto. Metro ja skytrain ovat erittäin käteviä liikkumiseen. Näissä hinta määräytyy sen mukaan, monenko aseman läpi kuljet. Maksimi hinta 40 baht. Tosin tämän kokoluokan metropolissa verkoston laajuus reiteiltään on melko suoraviivainen ja suppea.

Matkustamisen edullisuudesta huolimatta, se voi olla myös hermoja raastavaa. Ruuhka-aikana liikenne on nimittäin jotain aivan käsittämätöntä. Esimerkiksi kymmenen kilometrin taksimatka saattaa kestää jopa yli tunnin. Käytännössä voisit olla kävellen yhtä nopeasti perillä. Myös metrolla ja skytrainilla matkustettaessa on omat ongelmat. Täälläpäin käsite maksimikapasiteetti on täysin tuntematon. Olo on kuin sillillä aivan liian pienessä purkissa…

-Jani-