Ilman pelkoa ja inhoa Phnom Penhissä

Kambodza ja varsinkin sen pääkaupunki Phnom Penh (*lyhennetään tästä lähtien PP) oli yksi paikka, jota kohtaan minulla oli ehkä vähiten ennakko-odotuksia. Kuvittelin sen muistuttavan toista inhokki kaupunkiani New Delhiä, täynnä turistikusettajia ahtailla likaisilla kaduilla ja kaiken kruunaisi huono ilmanlaatu ja kaoottinen liikenne. No ainakin liikenteen voi allekirjoittaa myös PP kohdalla. Tästä pieni tarina alempana.

Mutta se oli myös paljon muutakin, jotain mitä en osannut etukäteen odottaa. Kauniita temppeleitä, buddhalaisia munkkeja sekä aivan upea oranssin sävyinen auringonvalo. Se oli yksi kauneimmista kaupungeista mitä tähän asti on tullut vastaan ja oli oikea valokuvaajan unelmakohde. Varsinkin jokialue, sen viereiset puutarhat ja temppelialueet ovat hyvin kaunista katseltavaa. Alueet ovat puhtaita ja tuntuivat täysin turvallisilta yöaikaankin, vaikka välillä kuulee aika hurjia juttuja, mitä on sattunut PP yössä.

Pelkkää silmäkarkkia ei kaupunki toki ole, vaan myös sen kolikon toisen puolen tulee näkemään haluamattakin. Silmiimme osui riutuneita lapsia, jotka imppaavat pusseista liimaa poistaakseen nälän tunnetta ja sillä se on halvempaa kuin ruoka. Kerjäläisiä täällä näkyi verrattain vähän, mutta niiden harvojen tila oli sitten kertaa pahempi. Mieleen jäi erityisesti eräs mies, jolla puutuivat molemmat kädet ja jalat. Vaikka annoin hänelle ainoastaan yhden ainoan dollarin, oli hänen kiitollisuudenosoitus jotain, mitä en tule koskaan unohtamaan.

Eräänä iltana kävellessämme joen vartta pitkin, näimme liikenteen seisovan poikkeuksellisesti. Matkattuamme hetken eteenpäin selvisi ruuhkan syy. Arviolta noin 50:nen konekivääreillä varustautuneiden poliisien suorittama pysäytysratsia. Varovasti kysyin eräältä poliisilta, mitä he etsivät autoista? Hän ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, mutta elekielen avulla selvisi, että he etsivät aseita. Aseista puheenollen, joita täällä on sodanjäänteinä valtavasti ovat nykyään oikein turistihoukutin. Näitä ampumarataretkiä mainostetaan joka paikassa. Myös minun sisäinen Rambo heräsi henkiin ja halusin päästä verestämään armeijamuistoja ja ampua lippaallinen rynnäkkökiväärillä. Ihme kyllä sain kuitenkin hillittyä itseni ja päätin säästää rahat tällä kertaa rauhanomaisempiin tarkoituksiin. Muutenkin on hieman kyseenalaista, josko haluaa tukea tällaista harrastustoimintaa. Mikäli lyijyn upottaminen tavallisiin maalitauluihin ei riitä, niin kunnon sadisteille löytyy aina elävämpiäkin vaihtoehtoja. Hinnat alkaen noin 20 dollaria (huom. ei sisällä “kohdetta”).

Näillä alueilla ajaneena ja Aasian liikennekulttuuriin tottuneena, on tämä niitä harvoja paikkoja, missä en suosittele kenenkään edes harkitsevan skootterin taikka auton vuokraamista. Tähän asti kun oli selvitty Aasian liikenteessä kunnialla, mutta heti kun tänne päästiin, niin johan alkoi tapahtua. Jotain Pnhom Penhin liikenteestä kertoo se, että jo ensimmäisenä iltana, kun tulimme syömästä, todistimme ensikädessä kun skootteri ajoi toisen kylkeen suht kovalla vauhdilla. Kuin ihmeen kaupalla molemmat selvisivät ilman näkyviä vammoja. No seuraavana iltani rytisi taas ja tällä kertaa osallisena olimme me. Jälleen kerran kun olimme tulossa syömästä tuk tukin kyydillä, niin viereisellä kaistalla ollut auto päättää yllättäen vaihtaa kaistaa ja rysäyttää katumaasturillaan meidän tuk tukin kylkeen. Kuinkaan ei onneksi käynyt ja matkaa päästiin jatkamaan, jahka kuskit pääsivät keskenään sopuun.

Ennen kuin astuu minkään kulkuneuvon kyytiin niin kannattaa vähän katsoa, että kuinkahan monta ja mitäköhän ainetta tämä kuski onkaan tänään nauttinut. Ja näistä herroista on oikeasti huolestuttavan moni ainakin jonkinasteisissa “pienissä sievissä” illan mittaan. Koskaan et voi toki olla varma kuskin ajokunnosta ennenkuin istut itse kyydissä ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Toisaalta voi myös olla, että se reilu 50kg kambodzalaismies on muutaman kaljan ja yaba-annoksen jälkeenkin turvallisempi vaihtoehto kuin itse itsensä kyyditseminen…

Kaupunki on suhteellisen pieni, joten ympäristön tutkiskeluun käveleminenkään ei ole huono vaihtoehto. Kaikki kaupungin sisäiset matkat tuk tukilla pitäisi maksaa jotain 1-3 dollarin välillä. Kuskeilla tuntui olevan tapana pyytää lyhyimmästäkin mahdollisesta matkasta keskiarvollista maksimivoittoa eli kahta dollaria. Hetken aikaa kun jaksaa tinkiä, niin hinta kyllä tippuu. Suurin osa hotelleista ja ravintoista sijaitsee Mekong joen kupeessa ja myös moni kaupungin nähtävyyksistä löytyy juuri tältä alueella. Esimerkiksi; Royal Palace, National museum, Independence Monument ja Wat phnom kaikki löytyvät kahden kilometrin säteeltä.

Royal Palace

Royal Palace

National Museum

National Museum

Wat Phnom

Wat Phnom

Kambodzan lähihistoria on yksi maailman rumimpia ja järkyttävimpiä. Ranskan siirtomaa-ajan jälkeen punakhmerit ottivat vallan ja loppu onkin yksi suurimpia kansanmurhia. Onkin hienoa nähdä, kuinka maa on historiaan nähden päässyt jaloilleen ja turisteja virtaa. Tuntui, että PP on tällä hetkellä reissaajien keskuudessa todella trendikäs paikka kaiken ikäisten keskuudessa. Ei toisaalta ihme, sillä puitteet ovat hienot, ruoka yllätti positiivisesti, meininki vielä suht aitoa ja sopivan villiä, mutta silti täysin turvallista, jos vain osaa käyttää vähän tervettä järkeä.

 

-Jani-

4 vastausta artikkeliin ”Ilman pelkoa ja inhoa Phnom Penhissä

  1. Jännää, mun mielestä Phnom Penhin liikenne oli sieltä vähiten kaoottisesta päästä ainakin kaakkois-Aasian mittapuulla 😀 Ainakin silloin kun mä viime vuonna tuolla reissasin liikennettä oli huomattavan paljon vähemmän kuin vaikka Vietnamissa ja mä en kertaakaan törmännyt yhteenkään onnettomuuteen. Ihana valo noissa ekoissa kuvissa!

    • Kyllä säät suosi meitä tällä kertaa 🙂 Liikenne PP:ssä määrällisesti mitattuna ei ole verrattivissa vietnamin vastaavaan, mutta mielestäni se oli “liikennesäänöiltään” paljon sekavampaa kuin vierestä katsoin. Suoraan sanotttuna en uskaltanut ajaa täällä vaikka vietnamissa taas tuli ajettua useampi sata kilometriä 🙂

      -Jani-

  2. Wow, mita kuvia! Mekin oltiin kuultu niin paljon hurjia kauhutarinoita PP:sta, etta lieva vainoharhaisuus iski – siina sitten puristettiin rinkkoja rystyset valkoisina rintaa vasten tuk-tukissa, ettei vaan ohiajava mopokuski nappaa ja vahdittiin kaikkia drinkkeja kuin haukat, ettei niihin laiteta tajunvievaa lisamaustetta jne. Mitaan ei kuitenkaan tapahtunut ja mullekin PP oli oikeastaan positiivinen yllatys – tamahan onkin kiva paikka!

    • Voi kiitos 🙂 Joo tämä oli taas yks osoitus miksi ennakkoluuloja ei saisi uskoa liikaa. Tosiaan PP oli yksi reissun positiivisimmistä yllätyksistä kaikin puolin.

      -Jani-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *