Prambanan – Kivikasasta kivikasaksi

Kun Boroduburin temppeli oli nähty ja ohitettu varmaan 200 metriä pitkä turistimyymälöiden ketju, oli aika kääntää skoottereiden keula kohti seuraavaa Unescon maailmanperintökohdetta; hindutemppelialue Prambananille. Michael ja Dana navigaattoreineen edellä, me perässä. Tiet ovat täällä erinomaisessa kunnossa, eikä liikenne ole sieltä Aasian pahimmasta päästä. Välimatkaa Borobudurille ja Prambanille kertyy nelisenkymmentä kilometriä. Yogyakartasta suoraan matkatessa noin 20km. Yogyakartan ympärillä on myös lukuisia muita temppelialueita, joiden tutkiskeluun voisi kuluttaa viikkoja aikaa.

Prambanan on rakennettu 800-luvun puolenvälin aikana ja se on Indonesian suurin hindutemppelikompleksi. Se on pyhitetty neljälle hindujumalalalle; Trimurti, Brahma, Vishnu ja Shiva. Keskeisimpänä ja samalla suurimpana näistä on Shiva temppeli, joka kohoaa 47 metrin korkeuteen. Alueella sijaitsi alunperin 224 temppeliä, mutta paikka on kärsinyt vuosien varrella katastrofaalisista luonnonilmiöistä.

Paikka hylättiin melkein välittömästi perustamisen jälkeen 900-luvun lopulla Merapi tulivuoren purkauduttua. Hylkäämisen jälkeen alue tuhoutui täysin maan tasalle 1500-luvulla sattuneessa maanjäristyksessä. Uudelleen rakennustyöt aloitettiin kunnolla vasta 1930-luvulla ja tämä sama työ jatkuu vielä tänä päivänä. Tosin sitä vielä hidasti vuonna 2006 sattunut 6,3 magnitudin maanjäristys. Tuntuu, kuin paikka ei saisi kunnon rauhaa vaan aina, kun edelliset korjaustyöt on saatu valmiiksi, niin taas iskee joko maanjäristys tai tulivuorenpurkaus.

Nykyään tuhosta on jäljellä viitteitä edustalla sijaitsevien raunioiden muodossa. Pukeutua tulee soveliaasti ja kannattaa varata mukaan joku suoja kasvoille, sillä aika ajoi tuuli pöllyttää hiekkaa melkoisella voimalla. Paikka myös kuhisee turisteja, mikä toisaalta on hyvä asia, jotta alueen elvytys toimet saadaan tällä kertaa vietyä loppuun saakka. Turismibisnes täällä hieman lievempää kuin naapuri Borobudurissa. Jotain jekkuja kuitenkin tuli huomattua. Prambanan kun suljetaan kello 17:00 juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Tämä siksi, että voidaan myydä lisämaksusta erillisiä lippuja, jotta voisi ihastella auringonlaskua. Nämä liput ovat kuitenkin täysi vitsi, sillä lipun ostaneita ihmisiä aletaan häätämään kohti kotia ennen, kuin koko aurinko on kunnolla edes ennättänyt laskea. Parempi piiloutua jonkin syrjäisemmän raunion taakse ja ottaa peruslipusta irti kaikki mitä saa. Olimme paikanpäällä muina miehinä viimeiseen asti, eikä kukaan tullut meiltä mitään erillistä lippua kyselemään.Kaiken kaikkiaan päivän reissulle Yogyakarta – Borobudur – Prambanan kertyi reipas sata kilometriä skootterin selässä. Lähdimme liikkeelle 03:00 aamuyöllä ja palasimme hotellille 22:00 illalla. Tällainen reissu vaatii pitkäjänteisyyttä ja aikaa ehdottomasti. Vaatetta kannattaa varata matkalle mukaan, sillä temppeleillä tulee olla pukeutuneena soveliaasti.

Jaavan saarella liikkuminen kannattaa hoitaa junalla, jos vain mahdollista. Eikä pelkästään mukavuuden ja edullisen hinnan vuoksi, vaan samalla saat nauttia uskomattoman kauniista peltomaisemista massiivisten tulivuorten ympäröiminä. Tässä vaiheessa oli aika sanoa hyvästit aivan mahtaville tyypeille Michaelille ja Danalle sillä meidän oli kerittävä lennolle Jakartan kautta kohti seuraavaa maata; Kambodzaa…

– Jani –