Kawah Ijen ja sininen liekki

Balilta siirryimme vesiteitse Jaavan saaren puolelle Banyuwangi -nimiseen satamakaupunkiin. Matkanteko kesti huomattavasti odotettua pidempään ja olimme paikanpäällä kahden aikaan yöllä ilman majapaikkaa. Onneksemme auto jätti meidät erään majapaikan eteen ja matkasta väsyneinä emme jaksaneet lähteä etsimään muita vaihtoehtoja. Paikka paljastui yhdeksi hirveimmistä, missä olemme koskaan yöpyneet. Se sai tällä erää kelvata olihan meillä makuupussit hieman epäilyttävien lakanoiden suojaksi. Toisaalta mitä nyt voi kuuden euron majoitukselta odottaakaan. Seuraaviksi öiksi varasimme sitten hieman tasokkaamman majoituksen.

Banyuwangissa ei ole varsinaisesti turisteille mitään nähtävää tai tekemistä, vaan paikka toimii porttikaupunkina läheisille tulivuorelle Kunung Merapille (2799m) ja sen vieressä sijaitsevalle Kawah Ijenille. Vuorenjuurelle pääsimme vuokrattuamme neliveto jeepin ja kuljettajan (600 000IDR), joka kuljetti meidät jyrkkää tietä pitkin kohti perusleiriä. Automatka Banyuwangista kestää puolesta tunnista tuntiin riippuen keliolosuhteista.

Bali nähtynä Kawah Ijeniltä

Bali nähtynä Kawah Ijeniltä

Suurin vetonaula täällä on kraatterijärven kupeessa palava sininen liekki. Muutenkin koko paikka tuntuu kuin olisi ollut vieraalla planeetalla. Maassa olevista halkeamista nousee 600 asteista rikkikaasua, joka syttyy itsestään päästessä ulos. Liekit voivat parhaimmillaan kasvaa yli viisimetrisiksi. Näky on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan uskomaton! Vaikkakin meidän vierailun aikana näkyvyyttä haittasi lähes täysikuu.

Kuun vakossa

Kuun vakossa

Nähdäksesi maagisen sinisen liekin on matka aloitettava yötä vasten. Rikkikaasut palavat vuorokauden ympäri, mutta ovat silmin nähtävissä ainoastaan kello 01:00-04:00 välisenä aikana. Voin kokemuksesta sanoa, että se on todellakin sen arvoista. Perusleiristä kraatterijärvelle matkaa kertyy parisen kilometriä jatkuvaa ylämäkeä pitkin. Vaellukselle on hyvä varata ainakin parisen tuntia, sillä matka on kohtalaisen rankka ja lepotaukoja on pakko pitää. Varustukseksi on hyvä ottaa lämmintä vaatetta, koska lämpötila laskee ylöspäin kiivettäessä melkoisesti yön pimeinä tunteina. Taskulamppu on myös pakollinen varuste, sillä reitillä ei ole turvakaiteita ja pilkkopimeässä väärän askeleen ottaminen voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Turisteja on kuollut tiputtuaan vuorenrinteeltä alas, joten varovainen täällä pitää olla kokoajan. Ylöspäin kuljettaessa myös tulivuoren uumenista tunkeutuva pistävän rikin haju pahenee, joten hengitystiet on hyvä suojata maskilla.

Kawah Ijeniltä löytyy myös kauniin turkoosin värinen kraatterijärvi, jonka veden lämpötila on 34 astetta ympäri vuoden. Vaikka tämä saattaa kuulostaa houkuttelevalta uimavedeltä niin sitä se ei todellakaan ole. Vesi nimittäin koostuu kloorihaposta, suolahaposta sekä rikkihaposta veden Ph:n ollessa 0,5. Näin ollen se on maailman happamin järvi, joka syövyttää kaiken, mikä sen kanssa joutuu kosketuksiin.

Alue työllistää parisen sataa kaivosmiestä, jotka louhivat rikkiä kraatterin uumenista. Seuraavan kerran kun mietit, että kuinka rankkaa sinulla on töissä niin mieti vielä hetki, että mitä nämä herrat joutuvat kokemaan. Ruumiinrakenteeltaan heiveröiset miehet hakevat päivittäin rikinpalasia syvältä tulivuoren kraatterista ja kantavat sitä korit olallaan kilometritolkulla jyrkkää ylä- ja alamäkeä edestakaisin. Kantamuksille kertyy painoa 70-100 kilon verran, kun miehet painavat hädin tuskin 60 kiloa. Kilohinta rikille on 1000 Indonesia rupian eli noin 7 sentin luokkaa. Savuavasta kraatterista kulkeutuu työmiesten keuhkoihin melkoisia myrkkyjä, jotka lyhentävät heidän elinikäänsä dramaattisesti. Keski-iän näillä työmiehillä arvioidaan olevan 40-50 vuoden välissä. Vaihtoehtoja ei heillä näillä seuduilla paljon ole, sillä se perhe täytyy elättää tavalla tai toisella.

Rikinkantaja kipuamassa ylös kraatterista

Rikinkantaja kipuamassa ylös kraatterista

Korissa 70-100 kiloa painoa

Korissa 70-100 kiloa painoa

Silmiä ja henkeä kirvelevä savu nousee maan uumenista

Silmiä ja henkeä kirvelevä savu nousee maan uumenista

Rikkikaasujen värjäämä kivi

Rikkikaasujen värjäämä kivi

Kuollutta maastoa

Kuollutta maastoa

Retken vaarallisin hetki sattui paluumatkalla, kun koko yön valvonut kuski meinasi nukahtaa rattiin useampaan otteeseen. Oli kammottavaa katsoa takapenkiltä taustapeilin kautta, kuinka kaverin silmät valahti kiinni vähän väliä. Hengissä selvittiin, mutta eipä ole koskaan pelottanut auton kyydissä yhtä paljoa.

Merapi tulivuori aamunkoitteessa

Merapi tulivuori aamunkoitteessa

 

– Jani –

Kohti Gilin paratiisia

Gili-saaret: Trawangan, Meno ja Air ovat kolmen paratiisisaaren rykelmää, jotka sijaitsevat Balin ja Lombokin välissä. Matkustaminen näille saarille onnistuu parin tunnin laivakyydillä Balilta ja alle puolessa tunnissa Lombokilta. Kaikilla saarilla on omat tunnuspiirteensä ja ne vetävät erilaista porukkaa puoleensa.
Trawangan on saarista suurin ja kehittynein ja sitä kuvaillaan niin sanotuksi bilesaareksi, joka kuulostaa pahemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Gili Air on rauhallinen ja sopii hyvin pariskunnille sekä häämatkalaisille. Gili Meno on saarista hiljaisin ja täältä löydät todennäköisemmin sen oman aution paratiisirannan.

Tarkoitus oli käydä kaikilla saarilla, mutta jostain syystä Trawanganille tuli vain jumahdettua viikoksi. Elämä täällä(kin) saarella on hyvin rentoa ja yksinkertaista. Päivät meni pitkälti riippumatossa loikoillen välillä syömässä ja uimassa käyden.

Saari on todella pieni ja sen ympäri voi kävellä parissa tunnissa. Saarella ei ole asfalttiteitä eikä autoja tai skoottereita. Kulkeminen ympäriinsä tapahtuu siis kävellen tai pyörän selässä. Taksin virkaa saarella hoitaa hevoskärryt, cidomo. Saaren tutkiskelu onnistuu parhaiten vuokraamalla maastopyörän parilla eurolla. Tie on suurimmaksi osaksi pyöräilykuntoinen ainoastaan saaren länsipuolella on pari kohtaa, jossa pyörää oli pakko taluttaa.

Miksi valita Gili Trawanangan näistä kolmesta saaresta ja kenelle se sopii? Monipuolisuus on se juttu, mikä tänne veti eniten puoleensa. Kehittynein infrastruktuuri tarjoaa hyvät palvelut, mutta onnistuu samalla säilyttämään silti autenttisen saarifiiliksen.Joogan harrastajille on tarjolla päivittäin tai kurssin muodossa aktiviteettiä. Rannalle riittää mukaan vain mukavat vaatteet ja vesipullo. Tämä tuo tänne nuorien reppureissaajien lisäksi myös paljon myös lapsiperheitä.
Päivittäin kuuden jälkeen illalla sataman lähettyvillä on ”yötori”, jossa saa hyvää ja halpaa ruokaa. Vaihtoehtoja on paljon ja pääosin buffet –tyylillä mennään. Jos makeanhimo iskee ruuan jälkeen, löytyy torilta erilaisia kotitekoisia kakkuja ja keksejä. Saaren ruuat ovat hyvänlaatuisia ja maukkaita.

Bungalow 300 000 IDR/yö

Bungalow 300 000 IDR/yö

Päiväaktiviteetiksi ympäristö tarjoaa hyvät puitteet snorklaukselle. Ympäri saarta löytyy rannan läheisyydestä useampia koralliriuttoja, jotka ovat helposti saavutettavissa. Lajikirjo on hyvä ja täällä tuli myös nähtyä ensimmäinen kilpikonna.
Sukellusta on myös tarjolla laajalti sekä kurssit ja laitevuokrat ovat edullisia. Suomenkielellä sukelluskoulua ei löydy, mutta ruotsiksi ja englanniksi toki löytyy. Sukelluskouluja on vierivieressä ja valinnan varaa on.
Sataman läheisyydestä löytyy ruotsalainen sukelluskoulu, jonka yhteydessä on ravintola, jossa kävimme kotikeittiötä ikävöidessä syömässä lihapullia ja perunamuusia ja jopa puolukkahilloa löytyy!

Trawanganilta löytyy Gili-saarten paras surffauspaikka, joka oli myös oma suosikki aalto koko Indonesiassa. Paikka sijaitsee saaren kaakkoiskulmassa ja sen edustalta löytyy muutamia välineitä vuokraavia kauppoja. Aalto on pitkä ja säännöllinen, suuntaa aina oikealle ja murtuu aina samassa kohdassa. Aallolle on matkaa rannasta noin 50 metriä ja kokomatkalla pinnan alla lymyää koralliriuttaa syvimmillä noin puolessatoista metrissä. Tämä tekee paikasta huomattavasti vaarallisemman kuin tyypilliset rantabreikit, joten ei ehkä paras paikka aloittaa surffausta. Ilman korallikenkiä ei kannata edes yrittää!

Vaikka saarella ei ole lainkaan poliiseja, ei meno ylly älyttömyyksiin. Saari on varsin rauhallinen kuin huopatossutehdas verrattuna viinanhuuruiseen Balin yöelämään tai Thaimaan Koh Phi Phi dubstep bailaajiin. Baarit sijaitsevat sataman läheisyydessä päätien varressa, ja jos melu ahdistaa, voi majoitusta etsiä sisämaasta tai saaren toiselta puolen, jossa on erittäin hiljaista.

Kaikilla kolmella saarella on yhteinen pieni klinikka Gili Trawangassa, jonne kannattaa kääntyä vähäisen sairauden tai tapaturman tullessa. Vakavassa tilanteessa kannattaa lähteä Lombokille tai suoraan Balille. Saarelta löytyy yksi pieni apteekki, josta saa välttämättömät tarvikkeet.

Vierailumme aikana saarelle alettiin pikkuhiljaa valamaan teitä sora/hiekkatien tilalle, jotka lähitulevaisuudessa saattavat kattaa koko saarta kiertävän tien. Moottoriajoneuvoja täällä tuskin tullaan näkemään tästä huolimatta. Toivon ainakin niin, koska se veisi saarelta tiettyä charmia ja rikkoisi hiljaisuuden tunteen.

 

– Jani –