Koh Tao – Nemoa etsimässä

Koh Tao eli kilpikonnasaari on siiaminlahden sukellusparatiisi. Tämä näkyy paitsi veden alla, että myös katukuvassa, sillä lähes jokainen saarella sijaitseva rakennus on tavalla tai toisella sukellukseen keskittynyt. Suurin osa saarelle saapuvista ihmisistä tuleekin harjoittamaan laitesukellusta upeiden vesien sekä edullisten hintojen vuoksi. Sukellusta voi täällä harjoittaa myös kotimaisella kielellä Koh Tao Diversilla.

Sukelluskoulutuksia järjestetään kahden eri kattojärjestön alaisuudessa. Padi (Professional Association of Diving Instructors), joka toimii yli 180 eri maassa, sekä SSI (Scuba Schools Intenational) yli sadassa eri maassa. Molemmat järjestöt tarjoavat samaa koulutusta hieman eri nimillä. Käytännössä on aivan sama kumman valitset ensimmäiseksi koulutukseksi, koska voit jatkossa käyttää myös toisen järjestön palveluksia. SSI koulutusrakenne on kuitenkin hieman joustavampi kuin PADI:n vastaava eli kaikkia harjoituksia ei välttämättä tehdä aina samassa järjestyksessä. Yleisin aloittelijoiden kurssi on OWD eli Open Water Diver, jonka suoritettua saa virallisen lisenssin ja luvan sukeltaa itsenäisesti aina 18 metriin saakka. Kurssi on kestoltaan yleensä 3-5 päivää.

Kurssi aloitetaan täyttämällä kasa terveyteen liittyviä lomakkeilta. Eli kun olet vastannut kieltävästi kaikkiin kysymyksiin, voi kurssi jatkua eteenpäin. Aluksi katsellaan opetusvideoita, joilla kerrotaan sukellusvarusteista ja teoriasta sekä tietysti sukellukseen liittyvistä vaaroista.

Kun teoriajakso on käsitelty aletaan tutusta itse laitteisiin sekä tehdään ensimmäinen sukellusharjoitus matalassa vedessä rannan läheisyydessä tai uima-altaassa. Tässä vaiheessa on tarkoitus harjoitella tasapainotusliivin avulla nosteen hallintaa, käsimerkkejä, maskin tyhjentämistä vedestä pinnan alla, vararegulaattorin käyttöönottoa sekä yleensäkin pinnan alla hengittämistä.

Seuraavana päivänä kerrataan hieman teoriaa ja eilen opittua. Tämän jälkeen päästään itse asiaan ja on aika suorittaa ensimmäinen oikea sukellus. Millaista siellä pinnan alla sitten on? No aivan käsittämättömän upeaa, mutta samalla myös hieman pelottavaa. Se on kuin toinen maailma, johon meitä ei ole kutsuttu, mutta tekniikan avulla kuitenkin saavutettavissa. Sukelluksessa on tarkoitus saavuttaa neutraalinoste, jolloin ikään kuin kelluisit veden alla. Tätä tunnetta voidaankin verrata painottomaan tilaan avaruudessa.

Teimme kurssin aikana yhteensä neljä sukellusta.

Paikka Maksimisyvyys Sukellusaika
White Rock 12,0m 42min
Twins 10,9m 45min
Mango Bay 12,8m 44min
White Rock 15,0m 42min

Mitä syvemmällä sukelletaan sitä nopeammin ilmaa kuluu.

Kaloja joita tuli nähtyä: Grouper, Rabbitfish, Parrotfish, Anemonefish, Triggerfish (tämä voi olla ihmiselle vaarallinen), White eyed muree, Longfin Bannerfish, Butterflyfish, Angelfish, Barracuda ja monta muuta, joiden tunnistamiseen eivät taidot riittäneet.

Sukellusten jälkeen suoritetaan vielä 50 kysymyksen loppukoe, jonka kurssimme priimuksena läpäisin 48/50 pisteellä. Köh köh…

Hintaa 3,5 päivän kurssille tuli 220€ sisältäen vakuutuksen. Kotimaasta otettuna sukellusvakuutus olisi ollut huomattavasti kalliimpi. OWD kurssin voi suorittaa myös vieläkin halvemmalla. Saksalaiset ystävämme maksoivat samasta kurssista eri koululla 7800Bht, tosin heidän vene hajosikin kerran.

Jos sukeltamista ei halua kokeilla voi vedenalaiseen maailmaan tutustua myös snorklauksen parissa. Saireen rantaa reunustaa kaksi kilometriä pitkä koralliriutta, joka on helposti saavutettavissa. Muita snorklauspaikkoja löytyy ympäri saarta esimerkiksi etelässä sijaitseva Buddha Bay on käymisen arvoinen paikka.

Täälläkin tuli vuokrattua skootteri liikkumisen helpottamiseksi. Hintaa 200 baht/vrk. Saari tosin ei ole teiden puolesta parhaimmasta päästä. Päätie on täynnä kuoppia ja halkemia sekä paikoittain myös mutainen ja täten todella liukas. Pyörissä on onneksi hieman normaalia enemmän pintakuviointia, joka parantaa pitoa. Saireen rantatie on todella kapea ja täynnä peräkanaa olevia hidastetöyssyjä, joten vauhdinhurmasta on turha haaveillakaan. Liikkuminen ympäriinsä on siis hankalahkoa saaren pienestä koosta huolimatta.

 

-Jani-

Koh Phangan – Full Moon Party

Alkuperäinen tarkoitus oli mennä Krabille kalliokiipeilemään, mutta kaksi päivää yhtätoikkoisesti kestävä vesisade teki kallioista liian liukkaat ja ei muutenkaan houkutellut tekemään yhtään mitään. Päätimme lähteä nopeasti toiselle puolelle Thaimaata, jos aurinkoa löytyisi sieltä. Kalenterissa kummitteli myös kuuluisien Full Moon Partyjen ajankohta. Ao Tonsailla sattuneen onnettomuuden takia, jouduimme vaeltamaan tunnin Railayn rannalle kaikkien tavaroiden kanssa. Aiemmin loukatun nilkan ja parin kaatumisen jälkeen olin jo valmis pystyttämään leirini keskelle rapaista viidakkoa. Railaylla merenkäynti ei ollut niin voimakasta ja sieltä pitkähäntäveneiden kuljettavat suostuivat lähtemään.

Päästyämme mantereelle otimme taksin bussiasemalle. ”Bussi lähtee 15 minuutin sisällä, menkää portille nopeasti”, meille viitottiin suuntaa ja hoputettiin. Perillä bussi oli myöhässä (totuttuun tapaan), ja lipputoimiston myyjä tyrkytti meille lippuja seuraavalle lautalle, joka lähti 30 minuutin sisällä. ”Menkää äkkiä autoon! Viimeinen lautta lähtee 30 minuutin päästä. Nyt on kiire!” Kuin ihmeen kaupalla kerkesimme kyytiin ja matka kohti Koh Phangania jatkui. Satamaan rantauduttua sai seuraavaksi alkaa hätistelemään hotellien tyrkyttäjiä, jotka kävivät kärkkäästi päälle. Nyt on pakko saada kalja, oli Janilla päällimmäisenä mielessä.

Päätimme loppu viimein varata majapaikan Thong Salasta sataman läheisyydestä, koska halusimme pitää tietyn välimatkan päärannalle Haad Riniin. Haad Rin on siis se ranta, jolla kaikki suurimmat baarit sijaitsevat. Myös full moon partyt järjestetään siellä. Voin vain kuvitella, että mitenköhän ne ihmisparat, jotka tänne majoittuvat saavat yönsä nukuttua.

Valmistelimme tulevaa bileiltaa hakemalla pari pulloa legendaarista Thaimaan ”laaturommia” Sang Somia, kokista, M-150 energiajuomaa, naposteltavaa ja rumimmat kuteet, mitä kylältä löytyi. Minä löysin itselleni (back in the 70’s) auringonkukkapelto paidan, Jani teki elämänsä löydön ostaessaan sinisen pitkän t-paidan, jossa oli iso Minni-hiiren pää (love by Minni), Luke osti aasialaisen purkkapoppi bändipaidan ja Matthew taas pukeutui banaanista kuoriutuvaan kissa paitaan. Nyt olemme valmiit!

Mitä näillä full moon partyilla sitten tapahtuu? Bileet järjestetään kerran kuukaudessa Haad Rin rannalla, jota reunustaa kymmeniä baareja. Yleensä baareilla on jokin teema tai musiikkilaji, mitä ne soittavat. Genrejä löytyy laidasta laitaan; aina listapopista psytranceen, housesta reggaemusiikkiin eli jokaiselle löytyy varmasti jotain. Näiden baarien edessä tuhannet ihmiset tanssivat rannalla auringonnousuun saakka.

Suurin osa kyllä tippuu pelistä pois jo aikaisemmin liiallisen päihdekäytön seurauksena. Viinaämpärit ovat suosituin tuote markkinoilla. Tämä ämpäri sisältää ½ litran pullon haluamaasi viinaa, pullon limpparia ja pullon energia juomaa. Hintaa ämpärille kertyy 200-400 bahtiin riippuen viinalaadusta. Myös muita päihteitä on baareista avoimesti saatavilla. Löytyy valmiiksi käärittyjä jointteja, ilokaasua ja taikasienipirtelöitä.
Miten tämä voi olla mahdollista ottaen huomioon maan tiukan lainsäädännön? Se on mahdollista, koska nämä kyseiset baarit maksavat poliiseille siivun tuotoista, joten homma pyörii vuodesta toiseen samanlaisena. Myös muita huumeita yritetään tulla kaupittelemaan säännöllisin väliajoin.

Muutaman alkoholiannoksen jälkeen otimme taksikyydin bilerannalle. Sisäänpääsyn (100 baht) jälkeen päätimme hieman koristaa itseämme ja maalasimme itse (40 baht) uv-maalilla kasvot, kädet ja jalat kukin oman maun mukaan. Me tietysti koristauduimme maalaamalla Suomen lipun käsivarsiimme. Vaelsimme edes takaisin rantaa pitkin, etsien sopivaa paikkaa tanssia ja nauttia musiikista. Baarit tarjosivat erilaisia tuliesityksiä ja vaarallisia leikkejä. Mahdollisuus oli kokeilla tulilimboa tai hyppiä palavaa hyppynarua. Parhaiten onnistuneille tarjottiin ilmaisia shotteja ja täten rohkaistiin vielä hullumpiin suorituksiin. Tasaisin väliajoin näkikin ihmisiä, jotka olivat polttaneen itsensä leikkien hurmiossa.

Odotin kauhulla tulevaa iltaa, ja se osoittautui osaksi todeksi. Humalaisia nuoria joilla kontrolli oli pettänyt jo ajat sitten ja sammuneita ihmisiä pelottavan lähellä rantaviivaa. Tosin tämä ei ryhmäämme pysäyttänyt, bailasimme aamuun asti. En ole mikään bilehile tai pubiruusu ja alkoholia käytän hyvin, hyvin harvoin. Lähellä oli, etten halunnut edes osallistua kyseiseen hömpötykseen. Onneksi päätin lähteä, sillä meillä oli todella hauska ilta. Tulipahan tämäkin kokeiltua!

Äläkä huoli, jos full moon party ei osu matkustusajankohdallesi. Niitä bileitä nimittäin muuten riittää. Löytyy jungle experience 4 päivää ja päivää ennen täyttä kuuta, half moon party kahdesti kuussa, black moon party, shiva moon party. Sitten löytyy myös erilaisia teemabileitä kuten venebileitä, allasbileitä, vaahtobileitä, viidakkobileitä ja niin edelleen, jos kuun kierto ei ole sinulle suopea. Eli jos bilettäminen on sinun juttu, suuntaa äkkiä Koh Phanganille.

 

– Minna-Mari & Jani –