Koh Phi Phi – pilviä paratiisissa

Koh Phi Phi nousi maailman maineeseen Danny Boylen ohjaaman ja Leonardo Dicaprion tähdittämän vuonna 2000 ilmestyneen the beach -elokuvan ansiosta. Voidaankin sanoa, että kyseinen elokuva on mitä salakavalin markkinointivideo ja ilmestyessään paikallisväestön mielestä samalla parasta, että myös huonointa mitä saarelle on tapahtunut. Alex Garlandin alkuperäisteoksen mukaan paratiisisaari sijaitsi Siiaminlahden puolella eikä Andamaanienmeren.

Elokuva kuvattiin Maya Bay-rannalla, joka sijaitsee asumattomalla Koh Phi Phi lay saarella. Tänne pääsee pitkähäntä veneellä 15 minuutissa Koh Phi Phi don saarelta, jolta löytyy myös kaikki palvelut. Rannalle on myös sadan bahtin pääsymaksu. Elokuvaan verrattuna ranta on jotain aivan muuta kuin voisi kuvitella. Rauhallisuudesta ei ole tietoakaan, kun turistiveneet rantautuvat ja sadat Korealaisturistit kuvaavat sitä täysin samaa maisemaa samaan aikaan. Ei voi suositella kenellekään.

Jotain hyvääkin saarelta tosin löytyy. Se on yksinkertaisesti huikean kaunis paikka. Turkoosia vettä, vitivalkoista hiekkarantaa mitä reunustaa jylhät ja massiiviset pystysuorat kiviseinämät. Saari tarjoaa myös erinomaiset mahdollisuudet laitesukellukseen, snorklailuun sekä kalliokiipeilyyn.


Olimme varanneet kolmeksi yöksi bungalowin Sea Sky Resortista (1100 baht/yö). Saavuttuamme saarelle meitä odotti nuori poika maitokärryjen kanssa, johon asetimme rinkat. Matka hotellille oli pitkä ja kivinen. Rinteen keskivaiheelle rakennetuista, luonnonläheisistä bungaloweista näkyi hyvin auringonlasku ja rannan hulina. Bungalowin puisista seinistä ja lattiasta sekä suuresta lasiseinästä tuli mieleen hieman tasokkaampi mökki.

Saarella ei ole kunnollisia teitä, eikä täten autojakaan. Kaikkialle joudut käytännössä kävelemään tai liikkumalla ylihintaisilla pitkähäntä veneillä. Ja kun sanoin kävellä, niin tarkoitin pikemmin kiivetä, koska tasaista maastoa ei oikeastaan ole vaan ainoastaan jatkuvaa ylä- ja alamäkeä.

Yksi vaihtoehto on vuokrata kajakki ja meloa itse saaren reunustoja pitkin. Tällä tavoin voikin löytää upeita oikeita autiorantoja kuten Nui Bay tai Loh Lana Bay. Näille rannoille pääsee meloen alle tunnissa Ton Sain lahdelta.

Parin päivän jälkeen tämä käveleminen sai riittää ja majoituimme hieman lähemmäksi rantaa. Hello Kitty Guesthousesta löytyi meille sopiva yösija (500 baht/yö). Guamista kotoisin oleva Trey oli paikanomistaja ja hän otti meidät avosylin vastaan. Hän oli todella lämminsydäminen, auttava ja paras majatalonisäntä ikinä. Viihdyimme parhaiten Kittyn yhteistilassa muiden matkailijoiden ja Treyn kanssa kaukana rannan metelistä. Haimme ja jaoimme ruokaa kaikkien kesken, ja juttelimme illat pitkät. Ystävystyimme Texasista tulleiden Luken ja Matthewin kanssa hyvin ja reissasimmekin heidän kanssa seuraavat kaksi viikkoa.

Saari on kokenut myös melkoisen muutoksen vuonna 2004 sattuneen tsunamin jälkeen. Kovia kokenut saaren infrastruktuuri rakennettiin nopeasti uudelleen ja täysin turismia ajatellen. Länsimaalaiset sijoittajille tsunami avasikin täysin uudet ovet. Käytännössä alkuperäisväestö ajettiin kauemmaksi viidakkoon, jotta parhaimmille rantapalstoille saatiin avattua uusia hotelleja, sukellusliikkeitä, baareja yms. Tämä tunnelma heijastuu ikävästi baareista kantautuvan musiikin soidessa yömyöhään. Vaikka majoituimmekin suhteellisen kauaksi pahimmasta alueesta kantautui ääni silti selvästi huoneeseemme, joten herkkäunisten kannattaa varautua korvatulpin. Suurin osa majoitusvaihtoehdoista sijaitsee juuri Ton Sai:lla, missä kaikki palvelut ja ravintolat ovat. Naapureiksi saat kymmeniä baareja ja tusinoittain tatuointiliikkeitä. Brittiaksentilla höystetyt ”Drink drink drink” huudot tulevat myös enemmänkin kuin tutuksi.

Saarelle tullessa täytyi satamassa maksaa nimellinen 20 bahtin maksu saaren puhtaanapitoa varten. Jännä juttu, että mihinkähän nekin rahat oikeasti menevät, koska paikka oli täynnä roskia. Ikävää kuinka tämmöinen luonnonkauneus on onnistuttukin raiskaamaan tällä tavoin. Ongelmista ja jatkuvista sateista huolimatta nautimme kuitenkin olostamme saarella, vaikka paljon negatiivista sanottavaakin oli. Tulipa taas kerran todistettua, että ei se paikka vaan ne ihmiset.

 

– Jani & Minna-Mari –

Kasvojenlävistäjiä ja paukkupommeja kasvissyöjäfestivaaleilla

Alkuun varoitus, että osa kuvista on raakoja ja saattaa järkyttää…

 
Phuketissa vietettävä kasvissyöjäfestivaali on yhdeksän päivää kestävä värikäs tapahtuma. Juhlaa vietetään syys-lokakuun vaihteessa yhdeksäntenä kuuna kiinalaisen kalenterin mukaan. Tarkkaa alkuperää juhlalle ei tiedetä, mutta sen uskotaan tulleen saarelle malariaa sairastavan esiintyvän kiinalaisoopperaryhmän mukana.

Yhdeksän päivän aikana muut juhlijat pukeutuvat kokovalkoisiin vaatteisiin, joista on tullut tunnusmerkki lihan, siipikarjan, merenelävän ja maitotuotteiden kieltäytymiselle. Ravintolat, jotka tarjoavat kasvisruokaa, ilmoittavat siitä keltaisella lipulla, mihin on kirjoitettu punaisella ”je”. Näitä lippuja liehuu ravintoloiden ja katukeittiöiden edessä, mutta myös paikoissa missä otetaan osaa festivaaleihin.

Kiinalaisyhteisön mukaan kieltäytyminen lihasta ja muista nautintoaineista yhdeksäntenä kuuna uudenkuun ja täydenkuun välissä, auttaa heitä saavuttamaan hyvän terveyden ja mielenrauhan.

Kulkue alkoi paraatikulkueella, jonka jälkeen tulivat musiikkia soittavat autot. Kulkueeseen osallistui monenikäisiä juhlijoita, lapsista vanhuksiin. Kulkue oli jaettu erilaisiin teemoihin ja uskomuksiin. Suuremmat miesryhmät kantoivat korkea-arvoisempiaan ja pienemmät neljän hengen ryhmät kantoivat kivisiä patsaita.

Se jälkeen tuli käsky kyykistyä tuleville osallistujille. Nämä miehet kirjaimellisesti heiluivat miekkojen kanssa ja huusivat kiinaksi. Jos et mennyt kyykkyyn, kuten muutama länsimaalainen turisti ei mennyt, tulivat he naaman eteen riehumaan ja luultavaksi eivät saaneet kehuja kiinaksi. Uskon, että meidän täytyi kyykistyä, koska he kuvastivat suursotureita, joita piti kunnioittaa.

Mah song tai tuttavallisemmin ม้าทรง ovat juhlijoita, jotka ovat antaneet jumalten sielujen omistaa heidän kehonsa. Mah tarkoittaa hevosta thai –kielellä, ja nimi mah song viittaa siihen, kuinka jumalien sielu käyttää näiden ihmisen kehoja. Ainoastaan naimattomat ja perheettömät miehet ja naiset voivat tulla mah songiksi. Temppelissä heitä valmistellaan monilla rituaaleilla tulevaan juhlaan.

Eikä hämmennys vielä siihen loppunut, kun tulivat ensimmäiset lävistäjät. Miehet ja naiset oli lävistäneet poskiaan ja kieliään kaikenlaisilla välineillä, muun muassa miekoilla, aseilla, pöytälampuilla ja kukilla. Kasvot ovat heille yleisin paikka lävistää, mutta osa lävistää myös käsiään neuloilla ja ongenkoukuilla. Tukijoukot pitävät haavat puhtaina ja auttavat kantamaan esineitä, jotka ovat lävistetty kasvojen läpi. Uskotaan, että lävistetyt henkilöt eivät tulle kipua, koska he ovat jonkin sortin transsissa.

Perinteiden mukaan lävistysten tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta jumalille ja esi-isille. Lävistyksen osoittavat omistautumista heidän uskomuksilleen ja transsille. Syvällinen käytös voi jatkua viikkojenkin jälkeen, mutta useasti kuitenkin juhlija ilmentää rauhallisuuttaan ja tarkkuuttaan päivilleen kunnes juhlat on juhlittu.

Meno oli hullua ja hieman pelottavaa näin ensikertalaiselle. Kulkue aluksi oli miellyttävää katsottavaa, kunnes mattaripommit paukkuivat ihmisten jaloissa. Ihmiset heittelivät pommeja ympäriinsä ja savua levitettiin pyyhkeillä. Haju oli kamala ja näkyvyys osittain huono.

Kulkue jakoi ihmisille siunattua ruokaa ja vettä sekä rukousnauhoja. Itse sain osuuteni sattumoisin nauhaan ja teejuomaan. Kuvasin kulkuetta lähellä paikallisia, jotka myös tarjosivat saamiaan karkkejaan.
Temppelissä oli lisäksi muutakin ohjelmaa koko viikolle, muun muassa hiilillä kävelyä ja korkeiden tikkaiden kipuamista ilman turvavarusteita.

Kymmenen sääntöä festivaaleille osallistuvalle

  1. Puhdistaudu huolellisesti festivaalien ajan
  2. Puhdista keittiön ruokailuvälineet ja käytä niitä erikseen heidän kanssa, jotka eivät osallistu juhlaan
  3. Käytä valkoisia vaatteita koko juhlan ajan
  4. Käyttäydy hyvin ja vastuullisesti
  5. Älä syö lihaa
  6. Älä harrasta seksiä
  7. Älä käytä päihteitä
  8. Henkilö, jolla on suruaika, ei tule osallistua juhlaan
  9. Raskaana olevat naiset eivät saa katsoa yhtään rituaalia
  10. Naiset, joilla on kuukautiset eivät saa osallistua rituaaleihin

 

– Minna-Mari –

Bangkokista Kata beachin surffisirkukseen.

Uuvuttavalta kuullostava 12 tunnin bussimatka sujui yllättävänkin kevyesti. Jalkatilaa oli tarpeeksi, bussin ilmastointi oli ihme kyllä plussan puolella, eikä kuskikaan yrittänyt kellottaa uutta ennätystä kyseiselle etapille. Tosin olimme puolituntia myöhässä, mutta se nyt on aivan ymmärrettävää tämän mittaiselle matkalle.

Phuket towniin päästyämme oli tarkoitus mennä vain lepäämään matkan päätteeksi. Tapasimme kuitenkin majatalon alakerran baarissa kolme brittiä. He olivat opettamassa englantia täällä paikallisille lapsille ja nuorille. Ilta venyikin aamun pikkutunneille saakka uusien ystäviemme seurassa. Lyhyeksi jääneen yön jälkeen, oli aika suunnata kohti rantoja.

Phuket on tunnettu paitsi upeista rannoista, mutta myös villistä yöelämästä. Patong on rannoista tunnetuin ja samalla myös kehittynein. Haittapuolena on varsinkin sesonkiaikana turistien määrä sekä päällekäyvät kauppiaat. Phuketissa valikoimaa löytyy onneksi joka lähtöön. Miksi siis valita Kata beach?

Kata beach tarjoaa varsinkin näin sadekauden aikaan otolliset mahdollisuudet surffaukseen. Ranta sopii hyvin myös kaltaisilleni ajoittelijoille. Aallot murtuvat rannan läheisyydessä, löytyy hiekkapohja, ei kiviä tai koralleja eikä aallot kasva liian suuriksi. Tuulisella säällä aaltojen korkeus oli 1,5-2 metrin välissä muuten vain noin metrin korkuisia. Huhu kertoi, että parhaillaan aallot ovat yli 4 metrisiä. Aaltojen säännöllisyys voisi tosin olla parempi. Varsinkin tyynellä kelillä sitä oikeaa aaltoa sai välillä odottaa tuskastuttavan kauan.

Surffauksen ohella parasta antia oli kierrellä skootterin selässä ympäri saarta. Viikon aikana tulikin ajeltua päämäärättömästi yli 300km. Vuokrauksen hinta oli 200 bahtia / päivä, mutta pidemmäksi ajaksi vuokraamalla hinnasta voi aina tinkiä. Bensiini kustantaa noin kolmekymmentä bahtia per litra. Varsinaisia nähtävyyksiä ei saarelta oikein löydy rantoja lukuun ottamatta. Yksi jos pitäisi mainita niin, korkean kukkulan päällä sijaitseva suuri Buddha patsas on näkemisen arvoinen ja kaiken lisäksi vielä ilmainen. Saaren eteläkärjestä löytyy hieno niemimaa promthep cape.

Tekemistä Phuketista löytyy sitäkin enemmän. Voi esimerkiksi: surffata, sukeltaa, snorklata, riippuvarjoilla, ajaa vesijetillä, osallistua viidakkosafarille, harrastaa muay thaita, pelata golffia. Lisäksi löytyy mikroautorata sekä ampumarata. Näihin harrastuksiin ja aktiviteetteihin kannattaa sitten varata rahaa, koska aivan ilmaisia ne eivät kuitenkaan ole.

Jos saavut tänne syys – lokakuun vaihteessa niin silloin järjestettävä viikon kestävä kasvissyöjä festivaali on todella ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen juhla. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Varoitan jo valmiiksi, että kuvat voivat olla aika raakoja.

Phuket tuntuu olevan reppureissaaja piireissä melkeinpä kirosana. Itselle tulikin positiivisena yllätyksenä, ettei paikka ainakaan näin sadekauden aikana ole ammuttu täyteen turisteja. Paikka oli ennakko-odotuksiini nähden hyvinkin rauhallinen ja siksi sitä voikin hyvin mielin suositella matkakohteeksi. Huippu sesongin aikaan mielipiteeni saattaisi olla toinen.

Yksi asia mikä pisti erityisesti silmään oli venäjän-kielen määrä täällä. Lähes joka ravintolassa oli ruokalistat englanniksi sekä venäjäksi. Käytännössä kolmas virallinen kieli täällä. Venäläis-turisteja oli myös varmaan joka kolmas vastaantulija. Tämä johtuu kuulemma todella halvoista pakettimatkoista, mitä heille myydään tukkukaupalla vuosittain. Tämä invaasio tuo mieleeni Goan ilmapiirin. Samanlainen uudisrakentaminen ollut siellä jo pitkään käynnissä.

No nyt on ne ensimmäiset aallot korkattu. Tämä tulikin hyvänä harjoituksena ennen siirtymistä Indonesian väljemmille vesille. Viikon harjoittelun jälkeen homma alkaa sujua jo jotenkuten. Vielä on toki paljon petrattavaa, mutta ei sitä opi muuta kuin kokeilemalla. Viikon jälkeen on myös kroppa täynnä pieniä mustelmia ja hiertymiä, mutta olo on kuitenkin onnellinen kun sen kuparisen sai vihdoin rikottua.

-Jani-